Yritystoiminnassa selviytymisvaisto nousee pintaan. Kassavirrasta on pidettävä huolta, se on elinehto. Ohut kotimarkkina tarjoaa vähän vaihtoehtoja.
Joko suuntaat kansainvälisille markkinoille pikaisesti tai keskityt laaja-alaisempaan osaamiseen kapean asiakaskunnan pakottamana. Tässä ei ole mitään ongelmaa, kunhan ratkaisu on tietoinen.
Uutta liiketoimintaa kokeillessa täytyy olla monta rautaa tulessa. Lopulta joku tärppää ja sitä ruvetaan vahvistamaan. Startup maailma on täynnä tähän liittyviä termejä product-market fitistä go-to-market strategiaan ja markkinapitoon.
Tilanteesta tulee haastavampi, kun yritys jää leveän strategian loukkuun. Rajalliset resurssit ovat liian monessa mukana ja lopputuloksena on epämääräisyys – kaikessa.
Kuka on asiakas, mikä on tuote, miten eroamme kilpailijoista ja mikä on kilpailuetumme? Tiukka fokus on rajaamista. Uskallusta tehdä päätöksiä ja määrittää mitä ei tehdä. Se on usein paljon vaikeampaa kuin monen asian tekeminen.
Steve Jobs lopetti suurimman osan Applen silloisista tuotteista, kun hän palasi pelastamaan yritystä. Fokusointi on uskallusta. Se on voimavara. Sillä on mahdollista erottua ja saavuttaa syvää osaamista, jolla pärjätään myös kansainvälisesti.
Suomesta maailmanmarkkinoille ponnistava yritys tarvitsee fokusta. Vanhat kotimarkkinan selviytymisvaistot eivät enää tuo turvaa ja haluttua tulosta. Mikä toimii rajatulla alueella ei ole enää kilpailuetu globaalisti. Tämä vanha totuus on tuttu myös taloustieteen puolelta. David Ricardo kehitti suhteellisen edun käsitteen, johon pääosa ulkomaankaupasta perustuu.
Täytyy olla hyvä jossain – todella hyvä. Sama pätee myös Suomeen.
Kuva: Mark Hunter / Flickr