Nuoremmat sukupolvet voivat oikeutetusti kysyä, että mikä eläke? Pakolliset eläkemaksut, joita valtio perii sekä työnantajalta että työntekijältä, ovat pelkkiä veroja. Toki niitä koristellaan hienoilla lupauksilla ja vakuutteluilla, mutta todellisuudessa ne ovat vain hentoja lupauksia ilman mitään sitovuutta.
Maksetut varat eivät ole suoraan yhteydessä tuleviin luvattuihin maksuihin. Valtion eläkejärjestelmä perustuu osittaiseen rahastointiin eli käytännössä tällä hetkellä työssäkäyvät maksavat muiden eläkkeitä. Pakolliset eläkemaksut eivät ole säästämistä — varat ovat todellisuudessa valtion kontrollissa. Omistusoikeus tarkoittaa oikeutta määrätä varoista. Palkansaajalla ei ole mitään keinoa varmistaa, että pahan päivän varalle jää jotain tulevaisuudessa — paitsi säästää nettotuloista, uudelleen.
Viimeaikainen keskustelu eläkeiästä on hyvä muistutus siitä, että pelisäännöt muuttuvat matkan varrella. Valtion tarpeet muuttuvat vuosien varrella — pääosin se pyrkii kasvattamaan byrokratiaa ja kulurakennetta. Tällöin aikaisemmat lupaukset jätetään lunastamatta ja laaditaan tilanteeseen paremmin sopivat pelisäännöt. Vaikka huoltosuhteeseen ja taloustilanteeseen vedoten, kuten tällä kertaa. Yksilöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen, muutoin kun omien säästöjensä avulla. Valtion vakuuttelut eivät ole sitovia — sitä on turha haastaa oikeuteen petoksesta. Verotus on yksipuolista sanelupolitiikkaa ja eläkemaksut eivät ole vapaaehtoisia eli mitään vahinkoa ei ole voinut tapahtua.
Tulevaan eläkkeen määrään vaikuttavat monet yksilön kontrollin ulkopuolella olevat tekijät. Poliittisen riskin lisäksi varmaan on, että mahdollisen tulevan eläkkeen ostovoima on heikentynyt. Eläkehän maksetaan valtion rahamonopolin valuutassa. Valitettavasti historia osoittaa paperivaluuttojen olevan äärimmäisen huonoja rahan arvon säilyttäjiä. Tähän mennessä paperivaluutat ovat myös lopulta romahtaneet — yleensä inflaation seurauksena. Kiinteät eläkkeet ovat ensimmäisenä listalla joiden ostovoima katoaa. Valtiohan myös määrittää mikä on virallinen inflaatio — omien joustavien indeksikriteeriensä perusteella. Esimerkiksi Englannin keskuspankki käynnisti juuri painokoneet ja aloitti setelirahoituksen. Hinnat nousevat aina ensin, indeksikorotuksia tehdään, kun niihin on varaa.
Valtion eläkejärjestelmä perustuu pakettiratkaisuun. Samat ehdot kaikille. Valtio määrää millä ehdoilla se maksaa eläkettä, miten sitä verotetaan eri olosuhteissa, millä perusteilla se määritellään, koska veronmaksaja voi jäädä eläkkeelle ja niin edelleen. Palkansaajan maksamat rahamäärät eivät todista mitään. Kyseessä ei siis ole sijoitus tulevaisuuteen. Lähinnä järjestely kuulostaa valtion hyväntekeväisyydeltä. Ota tai jätä. Valitettavasti valtio ei kuitenkaan ole rahoja ansainnut, vaikkakin se toimii omistajain elkein loppuun asti.
Nuorempien sukupolvien veroprosentti alkaa näyttää erilaiselta, kun bruttopalkkaan lisätään työnantajan maksamat pakolliset eläkemaksut. Työnantaja tekee päätöksiä kokonaiskustannusten perusteella — ei sen mukaan miten ne jakaantuvat kuluerän sisällä tai kenelle maksut kohdistuvat. Tästä kokonaispotista kun vähennetään nuo eläkemaksut veroina, joita ne ovat, niin nettoansiot eivät riemunkiljahduksia synnytä. Jäljelle jääneestä osuudesta kun pitää vielä pystyä säästämään tulevaisuuden varalle, tai siis oma eläke.
Jos valtion eläkejärjestelmä on niin ylivoimainen ja erinomainen, miksi se tällöin on pakollinen? Ihmisethän tulisivat sen piirin joka tapauksessa. Nykyjärjestelmässä yksilöllä ei ole mahdollisuutta ottaa vastuuta omasta elämästään ja tehdä omia valintoja. Vielä vähemmän heillä on mahdollisuuksia varautua tulevaisuuteen omilla teoillaan. Valtion toiminnassa virheet ovat yhteisiä ja tappiot kantaa yksilö. Valinnanvapautta ei suvaita.
No Comments