Luettua: Ilmastopaniikki: Hoito-opas

April 20, 2019

Ilmastopolitiikkaa kuunnellessa asiat ovat hyvin yksinkertaisia. Hiilidioksidi on kaiken pahan takana ja nyt on enää kyse siitä kuinka suuriin ja välittömiin toimenpiteisiin pitää ryhtyä.

IPCC on hallitusten välisenä elimenä johtamassa kansainvälistä politiikkaa aiheesta. Kuten politiikassa yleensä, niin ilmaston tapauksessa kyseessä on isot rahat ja moninaiset motivaatiot, joskus myös kyseenalaisin keinoin.

IPCC:n tuottamat ilmastoskenaariot eivät ole ennusteita vaikka sellaisiksi niitä yleensä käsitetään. Monimutkaiset matemaattiset mallit supertietokoneilla ajettuina tarjoavat projisointeja, mutta tieteellisen metodin validaatio on niistä kaukana.

Ilmastomallien uskottavuutta syö kyvyttömyys selittää historiallisia arvoja. Kuinka voidaan ennustaa tulevaisuutta, jos niillä ei päästä samoihin lopputuloksiin olemassa olevan datan kanssa?

Ilmaston on monimutkainen ilmiö, jota ei kunnolla ymmärretä. Tiede tekee parhaansa, mutta senkin puitteissa on politiikalla nykyään suuri merkitys. Tutkimusapurahoja on vaikea tai lähes mahdoton saada, ellei tutkimus mainitse ilmastonmuutosta hakemuksessa.

Suuren yhteisen tarinan paine ajaa vertaisarvioidut julkaisutkin toisinaan kyseenalaistamaan omaa integriteettiään. Myös historiallisten lämpöarvotilastojen jälkikäteinen muuttaminen ei ole vierasta, kuten Huippuvuorilla työskentelevä maantieteen professori Ole Humlum huomasi noin kymmenen vuotta sitten.

Virtanen haastattelee tutkijoita, jotka hakevat selittäviä tekijöitä niin kosmisesta säteilystä, aurinkotuulista, meristä, lustotutkimuksesta kuin luonnonhistoriasta.

Esimerkiksi biologian professori Antero Järvinen ei näe Lapin luonnossa nyt mitään merkittävää poikkeamaa siihen, mitä tapahtui esimerkiksi 1930-luvun lämpöisenä kautena.

Ilmasto muuttuu sykleissä ja ei ole olemassa mitään normaalia kautta. Ihminen lisää hiilidioksidia ilmakehään ja kukaan ei sitä kiellä. Huolestuttavampaa on tapa, jolla tieteellinen keskustelu ja faktoihin perustuva tutkimus ilmastosta pyritään tukahduttamaan, ellei se tue monta kymmentä vuotta yleisölle kerrottua näkemystä.

Osa tutkijoista näkee merkkejä ilmaston kylmenemiselle, johon tuskin on merkittävästi varauduttu. Lämpö on lähtökohtaisesti suotuisampi elämälle, mutta kylmä tappaa kasvit ja elämän nopeasti.

Nobelisti Richard Feynmanin toteamus on aina hyvä pitää mielessä, mutta erityisesti kun politiikka rupeaa ohjailemaan tiedettä: Tiede on taitoa olla huijaamatta itseään.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply