Suomeksi (in Finnish)

Yhteiskunta

Aikajärjestyksessä:

Fragments of Reality -kirja:

Aakkosjärjestyksessä:

Kirja on myynnissä ainakin näissä paikoissa:

Fragments of Reality on lainattavissa mm. Helsingin, Tampereen, Oulun, Jyväskylän ja Turun kirjastoista. Lue myös kirja-arvostelu.

Muita kirjoituksia

Aakkosjärjestyksessä:

Tags: , , , , , , , ,

Comments

Vapaa Markkina ja Julkinen Valta

Vapaassa yhteiskunnassa on vain kaksi tapaa varallisuuden hankkimiseen. Toinen perustuu uuden luomiseen eli aktiivisen toimintaan (työn tekoon laajassa merkityksessä), jolle löytyy kysyntää. Toinen tapa perustuu jo olemassa olevaan varallisuuteen eli sen lahjoittamiseen jollekin toiselle. Nämä kaksi mallia ovat vapaaehtoisia ja ne eivät aiheuta vahinkoa kellekään osapuolelle. Tätä saksalainen sosiologi Franz Oppenheimer (1864-1943) kutsuu taloudelliseksi tavaksi. Toinen tapa perustuu vallankäyttöön ja pakkotoimiin. Tämä perustuu siis väkivaltaan ja pelkästään olemassaolevan varallisuuden jakoon voimankäytöllä. Oppenheimerin termi tälle on poliittinen tapa.

Politiikka toisin sanoen astuu kuvaan ainoastaan silloin, kun syntyy jakamisen ongelma. Vapaassa markkinassa, jossa ihmisten kanssakäyminen perustuu vapaaehtoisuuteen, ei ole mitään jakamista. On ainoastaan yksilöitä jotka haluavat jotakin sellaista jota jollain toisella on tarjota. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat ainoastaan siinä tapauksessa, että molemmat hyötyvät kanssakäymisestä (esim. tavaran osto tai myynti). Jakaminen tulee kyseeseen vain silloin kun on resursseja, joilla ei ole luonnollista omistajaa. Tämä tilanne syntyy pelkästään käyttämällä pakkovaltaa eli varastamalla. Tällöin alkuperäinen oikeudenomistaja korvataan uudella kolmannella osapuolella.

Vapaa markkina omaa hienovaraiset itseohjautuvat lait, joita pakkovaltaa perustuvassa järjestelmässä ei ole. Adam Smith (1723-1790) kuvasi näitä markkinan näkymättömänä kätenä. Markkina perustuu pelkästään ihmisten tarpeisiin (vain ihmisillä on tarpeita, ei yhteisöillä, yrityksille jne.; nämä ovat vain välineitä). Ellei olisi tarpeita - ei olisi myöskään markkinaa. Näin ollen markkina toimii pelkästään tarpeiden tyydyttämisen mekanismina. Kaikki vapaaehtoinen toiminta perustuu vuorovaikutukseen ja vastavuoroisuuteen (myös lahjoitus kuuluu tähän sillä lahjansaajalle on myös oikeus kieltäytyä lahjoituksesta (negatiivinen oikeus)). Ihmisten tarpeet voivat ilmentyä fyysisinä (esim. tavaroina) tai pelkästään immateriaalisina. Lopulta kuitenkin kaikki perustuu ihmisten tarpeisiin, joita tyydytetään joko fyysisten tai
immateriaalisten keinojen kautta. Näin ollen markkina perustuu ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen eri tavoilla ja keinoilla. Vapaaehtoisuus tarkoittaa, että osapuolet kokevat saavansa jotain kanssakäymisestä. Tämä voi olla mielihyvää, mukavaa seuraa, viihtymistä tai palveluita kuten ruokailu, paidan pesettäminen tai auton osto. Toisin sanoen vapaa kanssakäyminen voi toisinaan perustua vaihdantaan (ts. rahan käyttöön) muttei välttämättä aina.

Kaikki vaihdantahan (kauppa) perustuu ostamiseen ja myymiseen. Ostaessasi jäätelön kauppiaalta vaihdat jäätelöön tietyn määrän rahaa. Toisin sanoen kauppias haluaa vaihtaa jäätelön tiettyyn rahamäärään (hintaan) ja ostaja pitää jäätelö tarpeellisempana kuin jäätelön hinnan mukaista määrää rahaa. Kummallakin on vastakkaiset tarpeet ja kumpikin kokee hyötyvänsä kaupasta. Kukaan ei häviä ja molemmat osapuolet hyötyvät. Tähän perustuu vapaa markkina.

Vapaassa markkinassa kysyntä ja tarjonta ohjaa kaikkea tuottavaa toimintaa. Hinta toimii mekanismina, joka säätelee kysyntää ja tarjontaa. Tämän perusteella jokainen pystyy määrittämään tarpeensa tärkeyden ja kiinnostavuuden suhteessa toisiin tarpeisiin. Yksikön tarpeet vaihtelevat hetkestä toiseen ja näin ollen myös kiinnostus eri tuotteisiin ja tarjontaan voi vaihdella. Toisaalta juuri kanssakäymisen vapaus käänteisesti ohjaa näkymättömänä kätenä kysyntää ja tarjontaa. Palvelut, joille ei ole kysyntää tai jotka toimivat tehottomasti tai huonosti asiakkaiden näkökulmasta, häviävät. Vapaa markkina on nöyrä asiakkaalle - se ei tule ilman asiakasta toimeen. Asiakaslähtöisyys perustuu aitoon kiinnostukseen palvella ja tyydyttää asiakkaan tarpeet sillä ellei ole vapaaehtoisia ostajia niin ei ole kohta myöskään mitään myytävää.

Vapaa markkina ei kuitenkaan enää toimi, kun sen toimintaan puututaan pakkokeinoin. Julkinen valta harjoittaa tällaista toimintaa lainsäädännöllä, tukiaisilla sekä toimimalla aktiivisesti (ostamalla, myymällä ja sijoittamalla) yhteiskunnassa. Julkinen valta ei perustu vapaaehtoisuuteen - sen puolesta päättää joku pieni elitistinen joukko ’koko yhteisön’ puolesta. Tämä mielivalta automaattisesti priorisoi julkisen vallan tarpeet ylitse muiden ja suuntaa markkinan kysynnän ja tarjonnan pois vapaaehtoisesta kanssakäymisestä julkisen vallan päähänpistojen suuntaan. Esimerkiksi kansalaisilta pidätetyillä verorahoilla päätetään ostaa byrokraateille kopiopaperia sen sijaan, että kansalaiset olisivat voineet käyttää omaisuutensa omiin tarpeisiinsa. Tällä toimelle valtio vähentää yksilöiden elintasoa (hyvinvointia) sekä vääristää markkinaa (kopiopaperin kysyntä kasvaa (mikä nostaa myös sen hintaa) ja resursseja ohjataan enemmän paperin valmistamiseen pois muilta sektoreilta). Mitä enemmän julkinen valta sekaantuu vapaan markkinan toimintaan sen vähemmän se palvelee yksilöiden tarpeita ja pystyy tyydyttämään näitä tehokkaasti.
“Paras hallitus on se, joka hallitsee vähiten sillä sen kansalaiset hallitsevat itse”, Thomas Jefferson.

Lisää aiheesta (englanniksi):

The Economics of Santa’s Workshop by Michael Levin
What Is the Free Market?(pdf) by Murray N. Rothbard

Tags: , , , , , , , , , , , , ,

Comments

Tietämättömyys Hallitsijana

Vaalit ovat tulossa useisiin maihin, joten on hedelmällistä muistuttaa sekä ehdokkaille että äänestäjille kuinka järjestelmä toimii.

Resepti vallanhimoisille ja välinpitämättömille on seuraava:

Ensiksi, luo abstrakti järjestelmä joka on ylitse kaikkien yksilöiden ja kutsu sitä joksikin yleisesti hyväksi. Valtio menettelee, ellet pysty keksimään mitään muuta.

Toiseksi, aseta voimaan joitakin sääntöjä ja lakeja jotka ovat täytäntöönpantavissa väkivallalla tottelemattomuuden ilmaantuessa tarpeen mukaan. Ota säännöillä ja laeilla yksilöiltä pois heidän perusoikeudet ja koskemattomuus siihen rajaan saakka, että he eivät täysin näänny näiden alle. Älä välitä vähemmistöistä(yksilö on pienin vähemmistö), pidä vain huoli että enemmistö on takanasi. Luonnollisesti suuri osa säännöksistä käsittelee suuren varallisuusmäärän keräämistä kansalta määrittelemättömään yleiseen hyvään ja kansakunnon hyvinvointiin.

Kolmanneksi, anna ihmisten valita joitakin yksilöitä edustamaan itseään ja anna ihmisten muodostaa puolueita, jos he niin haluavat. Luonnollisesti näille ihmisille maksetaan valtion pussista ja he eivät ole vastuussa toimistaan kenellekään, vähiten kellekään yksilölle joka on heitä äänestänyt. Edustajan valinta kerran muutaman vuoden välein on suuri etuoikeus sinänsä, ja se riittäköön. Loppujen lopuksi kansahan on valinnut kaikki edustajansa ja näin ollen se on myös vastuussa edustajiensa toiminnasta yhtä kaikki.

Neljänneksi, palkkaa valtion virkamiehiä ja hallitseva eliitti pyörittämään valtiota. Koska he ovat valtion palkkalistoilla, he ovat puolueettomia ja huolehtivat ainoastaan kansan parhaasta. Anna virkoja älymystölle, jotta heistä tulee riippuvaisia valtiosta. Tämä varmistaa kansan enemmistön tuen valtion taakse.

Viidenneksi, anna valtion virkamiesten ja älymystön muodostaa lisää säännöksiä ja lakeja. Loppujen lopuksihan valtio on ihmisten hallitsemista, kansalaisten omaksi parhaaksi. Aseta myös tiukat rangaistukset lakien rikkomisesta. Palkkaa huomattava määrä byrokraatteja valvomaan koko järjestelmää ja pidä huoli että he tuottavat tutkimuksia ja raportteja. Mittaa heidän tuottavuutta ja vaadi yhä lisää paperitöitä ja byrokratiaa, jotta järjestelmä pysyy kiireisenä ja yhä kasvavana. Tämä on valtion kulissi ja sen vuoksi sen täytyy näyttää kiireiseltä ja tehokkaalta.

Kuudenneksi, rupea hyödyntämään konfiskoitua varallisuutta erityisiin tarpeisiin ja etuoikeuksiin, joista hyötyvät muutamat pienet vähemmistöt (ts. joko yksilöt tai yhteisöt) jotka nykyinen enemmistö tai valtion viranomaiset määrittävät ja päättävät. Pidä huoli että päätöskriteerit ovat joustavia, koska olosuhteet ja tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Tämä on valtiokoneiston ydin: ota pois oikeuksia laajasti (ole innovatiivinen) ja myönnä erikoisvaltuutuksia, poikkeuslupia, tukiaisia ja eritysehtoja harvoille. Tämä aikaansaa arvovallan ja pysyvän tarpeen virkamiehille.

Seitsemänneksi, ylistä valtion koneiston suuria saavutuksia sekä muistuta sen tarpeellisuudesta. Ilmaise selvästi, että kaikki mitä valtio tekee on ainoastaan sen kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi ja valtio itsessään on täysin epäitsekäs. Älä unohda mainita, että on erittäin vaikeata ja raskasta ottaa huomioon kaikkien hyvinvointi ja tämän vuoksi valtion budjettia tullaan korottamaan tulevaisuudessa.

Kahdeksanneksi, aikaansaa merkittävä julkinen keskustelu siitä miten jotkut pienet budjettivarat tulisi allokoida ja kenelle. Tämä pitää yleisön kiireisenä ja merkittävät budjettimomentit voidaan allokoida jouhevasti niille eturyhmille, jotka lobbaavat tehokkaimmin ja tarjoavat parhaan mahdollisen vaikutusvallan.

Yhdeksänneksi, suosi enemmistöä budjetin allokoinnissa sekä paremman tulevaisuuden lupauksissa. Ylistä köyhiä ja ihmisiä jotka ovat riippuvaisia valtion tuista ja etuuksista. Paheksu varakkaita, rikkaita ja itsenäisiä ihmisiä. Luo korostettu kontrasti heidän ja valtion välillä, joka on voittoa tavoittelematon ja pyrkii yleiseen hyvään ja näin ollen ei pyri itsekkäästi keskittymään omaan etuunsa vaan kaikkien yhteiseen hyvinvointiin. Lisää tuloverorasitusta vaikeuttaaksesi, jos ei jopa tee käytännössä mahdottomaksi, rikastumista eli tulemista valtiosta riippumattomaksi. Nykyiset rikkaat ovat ainoastaan kiinnostuneet pitämään oman tilanteensa ennallaan ja näin ollen heistä ei ole mitään huolta.

Kymmenenneksi, jos ilmaantuu jotain sisäpoliittisia ongelmia ja yleisiä huolenaiheita valtion toiminnan oikeutuksesta ja toimista niin syytä kaikkia muita paitsi valtiota itseään(esimerkiksi talouden suhdannetta, globalisaatiota, sääolosuhteita, vaikeita olosuhteita).

Ja bonuksena: käytä hyväksesi lobbaajien, liike-elämänä ja ennen kaikkea joustavan lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia henkilökohtaisen hyvinvoinnin kasvattamiseen valtion tuoman hyvän toimeentulon ja etujen päälle.

Tags: , , , , , , , , , , , , ,

Comments

Julkinen Sektori

Julkinen sektori elää muiden varoilla. Itsessään se ei ole tuottava yhteiskunnan osa. Sen toiminta perustuu täysin elätettävänä olemiseen (ts. se on parasiitti). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että julkinen sektori käyttää pakkovallan välineitä saadakseen tahtonsa läpi. Jokapäiväisessä elämässä näemme tämän pääosin verotuksen muodossa. Julkinen sektori eroaa siis yksityisestä sektorista (ja yksilöistä ) siinä, että se ei perustu vapaaehtoisuuteen. Se käyttää sanelupolitiikkaa ja ottaa haluamansa pakolla. Yksityisen sektorin täytyy hankkia resurssinsa vapaaehtoisuuden pohjalta. Toisin sanoen sen täytyy toimia tehokkaasti ja tuottavasti, jotta se pystyy ansaitsemaan resurssinsa. Ellei kukaan ole valmis vapaaehtoisesti vastaamaan yksilön/yrityksen tarjontaan niin tällöin ei myöskään synny mitään tuloksia. Julkinen sektori ei toimi näin - se ottaa haluamansa ja tukeutuu lopulta pakkovaltaan, tarvittaessa.

Asiaa ei lievennä se, että osittain tämä pakkovalta toteutetaan ns. demokraattisen prosessin seurauksena. Kuten aikaisemmin on todettu niin demokratia käsitteenä ei myöskään perustu moraalisesti kestävällä pohjalla (siis jos kunnioitetaan yksilöiden vapautta). Kaikki toiminta, joka perustuu joidenkin yksilöiden uhraamiseen toisten puolesta on auttamatta pakkovallan käyttöä eli väkivaltaa. Tämä harvoin tulee mieleen kun maksamme esimerkiksi veroja. Kansalaisilla ei ole oikeutta kieltäytyä verojen maksusta - ne eivät ole vapaaehtoisia. Yhtä vähän on mahdollisuutta vaikuttaa niiden käyttöön. Joku muu on päättänyt resursseille paremman ja tähdellisemmän käytön kuin yksilö itse. Toisin sanoen olemme luopuneet omista oikeuksistamme ja päätösvallastamme omaan elämäämme ja omaisuuteemme suhteessa, jossa julkinen sektori toimii.

Julkinen sektori jakaa kansan tasan kahteen luokkaan: veronmaksajiin ja veronsaajiin. Tämä on auttamaton tosiasia sillä jos kaikki maksaisivat ja myös saisivat veroja niin lopputuloshan olisi sama kuin alkutilanne. Toisin sanoen kaikki julkisen sektorin työntekijät, poliitikot ja virkamiehet sekä julkisen sektorin tulojen varassa toimivat ovat veronsaajia. He eivät maksa veroja ollenkaan. Se mitä he maksavat ns. tuloveroina on vain kirjanpidollinen erä - ei muuta (ts. bruttotuloista vähennetään verot niin saadaan nettosaannon osuus). Osa yhteiskunnasta elää toisten kustannuksella, täysin.

Lisää aiheesta (englanniksi):

The Fallacy of the “Public Sector” by Murray Rothbard
How the Welfare State Corrupted Sweden by Per Bylund
The Sociology of Taxation by Hans-Hermann Hoppe
Taxation Is Robbery by Frank Chodorov
The State Expands, and Weakens By Llewellyn H. Rockwell, Jr.

Tags: , , , , , , , , , , ,

Comments

Demokratia

Demokratia ei perustu yksilön vapauden periaatteelle, kuten aikaisemmassa kirjoituksessa (Vapaus tai Pakkovalta) on määritetty. Demokratia perustuu pakkovaltaan, jolla osa ihmisistä käyttää pakkokeinoja (ts. väkivaltaa tai sillä uhkailua) toisia ihmisiä kohtaan. Poliittisesti korrektimpi tapa ilmaista sama asia on sanoa, että demokratia perustuu enemmistön valtaan. Enemmistön päätökset (ts. mielivallan tai -oikut sillä niitä ne ovat aina kun poiketaan vapaaehtoisuuden periaatteesta) pakottavat vähemmistön uhraamaan omat oikeutensa enemmistön tahdolle.

Millä oikeutuksella suurempi määrä ihmisiä (ts. enemmistö) voi alistaa vähemmistö(j)ä (yksilö on pienin vähemmistö)? Kaikki moraaliset perustelut enemmistödemokratian käytölle ovat vähintäänkin arveluttavia sillä auttamatta tällöin jonkun yksilön oikeudet katsotaan uhrattaviksi. Perustelut demokratian oikeutukselle sinänsä eivät ole mielenkiintoisia vaan pakkovallan käyttö moraalisena periaatteena ja sen hyväksyminen. Alistaminen ja sorto eivät siis ole vieraita käsitteitä demokratiassakaan - ne ovat osa sen hyväksyttyä moraalikäsitettä.

Lisää aiheesta (englanniksi):

Demokratian epästabiilisuus ja tilapäisyys (kts luvusta 5. Democracy alkaen)
Democracy is Coercive By Christopher Mayer
The Myth of Majority Rule by Erich Mattei
Does Democracy Promote Peace? By James Ostrowski

Tags: , , , , , , , , , ,

Comments