Focus on Life™

Meille näkyvä todellisuus on se oikea juttu. Yhdistämme itsemme siihen sekä vastaamme siihen. Usein tunnemme itsemme epämukaviksi ja on vaikeata mukautua ympärillä olevaan maailmaan. Sisäisesti olemme ahdingossa ulkoisen todellisuuden kanssa. Se ei heijasta meidän sisäistä tilaa.

Läpi aikakausien näkyvää maailmaa on kutsuttu epätodelliseksi tai sitä on kutsuttu illuusioiksi tai mayaksi. Platonin kuuluisa luolavertaus ilmaisee saman tummalla luolalla ja varjoilla, joita ihmiset olivat pakotetut seuraamaan todellisten hahmojen tai ulkomaailman sijaan. Nämä metaforat ovat vaikeita käsittää ja todentaa meille jotka elämme modernissa maailmassa.

Silti mikään ei voisi olla enemmän totta. Ehkä ilmiasu voisi olla toinen, mutta alkuperäinen viesti pysyisi silti muuttumattomana—aina. Tämä näkyvä todellisuus on se jossa kommunikoimme ja havainnoimme. Silti olemme läsnä myös muissa ulottuvuuksissa. Ne eivät ole meille näkyväisiä, mutta yhtä kaikki olemme niiden jäseniä. Fyysisen kehon lisäksi omaamme myös tunteet ja tuntemukset sekä mentaaliset kyvyt. Ne ovat yhtä todellisia kelle tahansa kuin fyysinen maailma itsessään, vaikkakaan emme voi niitä suoranaisesti nähdä.

Eli missä on siis tuo oikea todellisuus ja mitä se tarkoittaa? Maailmaan, jota jokainen ajaton viisaus pyrkii kuvamaan ja viittamaan, on ajatuksien todellisuus. Täällä kaikki luodaan ensin—ne ajatellaan. Vasta tämän jälkeen ilmaisu ja ilmiasu ovat mahdollisia. Ei ole väliä puhutaanko shoppailusta, talon rakentamisesta tai vaikka keskustelusta. Ensin tulee luoda ja tämän jälkeen on kyse vain realisaatiosta riippuen kyseisestä tilanteesta.

Ajatus ilman tunnetta ei ole kokonainen. ’Minä rakastan sinua’ ilman tunnetta on merkityksetön. Samoin tunne tai halu täytyy yhdistää ajatukseen. Yhdessä ne ovat vasta jotain. Tämä pätee yhtä lailla puhumiseen, talon rakentamiseen tai mihin tahansa muuhunkin. (Kolmas tarvittava elementti on voima tai tahto toimeenpanna tai suorittaa asia, mutta tämä vain vihjeeksi tarkkaavaiselle lukijalla koska tämä ei ole aiheen kannalta olennaista.)

Miksi meidän ei tulisi keskittyä ulkoiseen maailmaan vaan puhtaasti keskittyä sisäiseen korkeampaan todellisuuteen? Katsommepa minne tahansa niin aina löydämme viisaat sanat, jotka rohkaisevat katsomaan sisäänpäin tai kuten Pythagoras niin hienosti asian ilmaisi: ”Ihminen, tunne itsesi, ja olet tunteva Universumin ja jumalan.” Tätä ei tule ymmärtää tavalla, että hylätään näkyvä maailma tai siitä eristäydytään. Tarkoituksena on rohkaista keskittymään olennaiseen tai lähteeseen, jossa kaikki todella tapahtuu ja johon voidaan vaikuttaa sekä hallita näkyvää maailmaa.

Aluksi tämä saattaa kuulostaa melko omituiselta tai vastakohtaiselta, mutta mietipä kuinka hyvin hallitset oman maailmasi? Uskotteletko olevasi kontrollissa vai kohtaatko todelliset faktat ja tunnustat, että olet vain havainnoitsija ilmeneville tapahtumille. Hallitsemisen tunne ei ole sama asia kuin todellisen vaikutusvallan omaaminen ja ymmärrys asioiden vaikuttimista. Voitko elää rauhallisen ja onnellisen elämän?

Jotkut ihmiset voivat. Ja he ovat noudattaneen neuvoa. He ovat oivaltaneet, että saavuttaakseen jotain tulee katsoa sisäänpäin ja löytää se ensin sieltä, ja vasta tämän jälkeen on mahdollista materialisoida se ulkoisessa maailmassa yhtälailla. Itse asiassa mikään ei voi estää sitä ilmenemästä, jos tahto on tarpeeksi vahva ja päättäväinen. Miksi tätä on niin vaikea uskoa ja alkaa toteuttaa?

Yksinkertaisesti koska olemme tottuneet elämään ja katsomaan itsemme ulkopuolelle. Pidämme itsestään selvänä, että tekemällä jotain ulkoisessa maailmassa saamme jotain aikaiseksi haluamallamme tavalla. Mutta mitä tapahtuu kun aloitamme toimimaan näin? Luomme ikiliikkujan ilman edes huomaamatta sitä ja mahdollisuutta päästä ulos. Usein vasta lopullisessa epätoivossa ihmiset hakevat ulospääsyn umpikujastaan ja alkavat katsoa sisäänpäin hakeakseen voimaa. Vasta tällöin voi jotain alkaa tapahtua. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Ulkoinen todellisuus on vain pelkkä seuraus toimista, jotka ovat tapahtuneet aiemmin – ts. seuraukset tai heijastukset aikaisemmista ajatuksista ja tunteista. Mikään ulkoisessa todellisuudessa ei voi muuttua niin kauan kuin ajatus- ja tunnerakenteita ei muuteta vastaavasti.

Meidän tulee ’nähdä’ ja ’tuntea’ tai ’tietää’ yhdessä haluttu lopputulos ensin ja vasta tämän jälkeen voi alkaa tapahtua. Jos vain katselet nykyistä näkyvää maailmaa ja otat sen itsestäänselvyytenä ilman mitään luovaa tai palavaa halua niin mikään ei tule koskaan edistymään tai muuttumaan. Itse asiassa usein tapahtuu juuri päinvastoin. Syntyy negatiivinen spiraali – koska asiat näyttävät niin huonoilta tunnen itseni yhä masentuneemmaksi ja niin edelleen. Luonnollisesti positiivinen inspiraatio ja tunteet ovat myös mahdollisia – ja tuolloin vain taivas on rajana, eikös vain?

Miksi tätä on niin vaikea uskoa, edelleen? Koska emme näe oikeaa todellisuutta ja tämän vuoksi emme koe sen olevan merkityksellinen. Ajattelemme, että voimme ajatella, tuntea tai sanoa ihan mitä tahansa haluamme ilman sen kummempaa harkintaa tai merkitystä. Ja katsokaa maailman tilaa tänään! Olemme pystyneet elämään rauhassa ja rakastaen toisiamme joka päivä ja kaikkia kohtaan, pysyvästi?

Ehkäpä meidän olisi aika ruveta harkitsemaan vakavammin viisaita sanoja, joita niin usein on meille toistettu läpi vuosisatojen. Meillä on jopa eläviä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet pysyvän onnellisuuden ja tyyneyden tilan. Jopa viimeisin tiede ei kiellä tätä. Einsteinin opetukset ja kvanttifysiikka saavat aikaan ihmeitä, jos haluamme niihin perehtyä. Minkähän takia havainnoijia vaikuttaa havaintoon tai toisin sanoen ajatus vaikuttaa ajattelijaan?

(alkuperäinen The Real Reality)

Miksi olemme surullisia?
Koska emme ole onnellisia

Miksi olemme innoissaan?
Koska emme ole tylsistyneitä

Miksi olemme rakastuneita?
Koska emme ole yksinäisiä.

Miksi olemme poissa tolaltaan?
Koska emme ole tyytyväisiä.

Kun oivallamme, vain olemme.

(alkuperäinen Why)

Koska kaikki tämä kärsimys loppuu?
Kun vain olemme.

Kaikka tämä saavuttaminen ja tekeminen, eikö se koskaan riitä?
Kun vain olemme.

Yritän löytää onnellisuutta ja iloa elämässä – kuinka voin onnistua?
Kun vain olet.

Kuinka iloita joka hetkestä?
Kun vain olet.

Onko mitään tapaa auttaa muita ihmisiä tässä hullussa maailmassa?
Kun vain olet.

Mikä on tekemisen ja suorittamisen vastakohta?
Kun vain olet.

Kuinka saavuttaa puhdas olemassaolo?
Kun olemme valmiit – me jo olemme

(alkuperäinen When We Are)

Totuus on

vapauttava,
lopullinen,
riippumaton,
ajaton,
kaunis,
harmoninen,
täydellinen,
dynaaminen,
tuore,
valaiseva,
viaton,
täydellinen,
Totuus on
Yksi.

(alkuperäinen Truth)

Lähes päivittään ihmiset päivittelevät nykyisen elämänmenon sekavuutta ja kaaosta. Asiat tuntuvat järjettömiltä ja suuria muutoksia tapahtuu jatkuvasti. Kuitenkin luonnonmullistusten ja katastrofien lisäksi ihmiskunta itse aiheuttaa huomattavan määrän mullistuksia.

Miten käyttäytyy ihminen kun hän on hiukan sekavassa tilassa? Tyypillisesti ulkoapäin tarkastellen henkilö näyttää epävarmalta ja liikkeistä paistaa määrätietoisuuden puute. Esimerkiksi vieraassa kaupungissa eksyy helposti ja on vaikea tietää minne mennä. Sisäinen ”kaaoksemme” heijastuu ulkoiseen maailmaan tekoinamme ja käytöksenämme. Samalla tavoin maailmassa vallitseva kaaos on lähtöisin ihmisten omasta sisäisestä sekavuudesta. Asia tulee ehkä paremmin esiin kuin kaaoksen käsitteeseen lisäämme myös tietämättömyyden ja vajaavaisen havainnoinnin. Kaikki ihmiset joutuvat toimimaan ympäristössä, jossa meillä ei ole käytössä täysin oikeata tietoa ja ymmärrystä ympärillä tapahtuvista asioista. Tätä sekavuutta lisäämme huomattavasti vielä omalla toiminnallamme sillä antamalla mielemme vaellella ympäriinsä keskittymiskykymme vähenee entisestään heikentäen todellisuuden ymmärrystämme. Lopputuloksena meidän toimintamme heijastaa näitä vajaavaisuuksia kaikissa teoissamme ja toiminnassamme, jotka kuitenkin ovat aina tehty parhaan tahdon mukaisesti ja hyvässä uskossa. Valitettavasti tarkastellen asioita tarkemman tiedon valossa lopputulemat alkavat vaikuttaa vähemmän kunniakkailta ja ansiokkailta.

Sekaannus alkaa ensin aina mielestämme. Ajatus on aina ennen toimintaa tai puhetta. Suurin osa elämäämme reagoimme ympärillä olevaan maailmaan parhaan ymmärryksemme mukaan. Jokapäiväinen elämä tapahtuu vielä usein ilman sen kummemmin asioita pohtien tai huomaten. Asiat vain tapahtuvat lähes kuin itsestään ja ilman sen suurempaa tiedostamista. Kuitenkin meidän on mahdollista elää joka hetki tiedostaen mitä ympärillämme tapahtuu sekä tehden tietoisia valintoja ja päätöksiä. Aktiivinen eläminen mahdollistaa paremman kontrollin omiin ajatuksiimme, jotka heijastuvat omassa toiminnassamme eri muodoin käyttäytymisestä puheeseen asti. Huomioimalla näiden vaikutukset ympäristöömme voimme myös aktiivisesti vähentää ainakin lähiympäristössämme vallitsevaa sekaannusta ja kaaosta.

Paras tapa aloittaa maailmassa vallitsevan kaaoksen vähentäminen on aloittaa itsestä. Aluksi kannattaa varmistaa, että omalta osaltamme emme ainakaan lisää sekaannusta ja sen seurannaisvaikutuksia. Ainoastaan tämän jälkeen voimme harkita auttavamme muita (jos se on enää edes tarpeen ensimmäisen tavoitteen täydellisen saavuttamisen jälkeen).

(alkuperäinen Confusion)

Sanonnan mukaan olemme itse pahin vihollisemme. Tarkemmin määritettynä vihollisemme on totuus. Totuus meistä. Me emme voi sietää sitä. Sama koskee niin yksittäisiä ihmisiä, kansakuntia, hallituksia, organisaatiota kuin ideologioitakin. Läpi historian ihmisiä on tapettu heidän näkemyksiensä takia. Esimerkkejä löytyy Sokrateesta, keskiajan inkvisitioista sekä nykyajan poliittisiin vankeihin ja sananvapauden rajoituksiin. Jatkuvasti jokainen meistä tekee jotakin mistä emme pidä itsessämme. Useimmiten jätämme huomioimatta nuo piirteet tai yksinkertaisesti emme edes tiedosta niitä. Vähintäänkin pyrimme aktiivisesti piilottelemaan tai unohtamaan meidän vähemmän täydellisiä tekoja, toimia, ajatuksia tai puheita. Tulemme vihaisiksi tilanteissa, joissa totuus paljastuu. Mutta emme vihastu itsellemme vaan ympärillämme oleville ihmisille, jotka ovat muistuttaneet meitä totuudesta. Kysy itseltäsi seuraavan kerran kuin verenpaineesi on nousussa: Kuka vihastuu asiasta, joka on täysin totuutta vailla?

(alkuperäinen Truth)

Kuinka voimme löytää jotakin mistä mitään emme tiedä?

Kuinka tuntea tuntematon? Kuinka tunnistaa tuntematon?

Tiedämme vain mitä tiedämme. Näemme vain mitä tunnemme. Kuulemme ainoastaan mitä ymmärrämme. Mutta kuka tietää, näkee ja kuulee?

Luokittelemme, määritämme ja erottelemme—tämä on olemassaolomme. Se perustuu erotteluun. Olemme erillämme mielikuvistamme. Maailmamme on kaksinainen—joko asiat ovat tai ne eivät ole. Minä olen mina ja sinä olet sinä. Me emme ole sama. Toisin sanoen olemassaolomme on suhteellista. Olemme pelkästään suhteessa johonkin, oli sitten kyseessä mikä tahansa asia ulkopuolisesta maailmasta niin lintu, kala, hevonen, toinen ihminen jne.

“Cogito Ergo Sum”, sanoi Rene Descartes. “Ajattelen, siis olen”. Mutta kuka ajattelee? Ja mitäs silloin tapahtuu kun emme ajattele? Ajattelumme tarkoittaa luokittelemista ja määrittämistä sanalliseen muotoon—johonkin joka on ymmärrettävissä. Kuinka voimme ajatella jotakin uutta, sellaista mikä ei ole tunnettua meille? Mistä jokin uusi kumpuaa meihin?

Krishnamurti saattaa antaa muutamia ajatuksia, mutta ajattelulla pääsevät vain johonkin tunnettuun…

(alkuperäinen Who Thinks?)

Usein haluamme jotakin. Joko oppia uusia taitoja, päästä eroon huonoista tavoista tai muuttaa jotain käyttäytymisessämme. Jatkuvasti olemme haluamisen tai pyrkimisen tilassa. Olemmeko koskaan perillä?

Haluaminen (tai pyrkiminen) ilmaisee selkeästi ja yksiselitteisesti jonkin puutetta. Jos meillä olisi jo pyrkimisen kohde niin silloinhan meidän ei tarvitsisi enää haluta sitä. Näin ollen haluaminen on aina aikasidonnaista. Se kertoo, että olemme jotain vailla ja tulevaisuudessa haluaisimme muuttaa tai saavuttaa jotain. Tarvitsemme siis aikaa vai tarvitsemmeko?

Valitettavasti kierrämme ympyrää ja tämä ympyrä on meidän pysyvä haluamisen tila. Pyrkimisen kohde vaihtelee, mutta kaikki tapahtuu aina tulevaisuudessa. Koskaan ei ole oikea aika olla se jokin juuri nyt. Haluamisen sijaan meidän tulisi toimia. Asioiden lykkääminen ja haluaminen on helppoa. Ja aika on meidän suurin tekosyy. Mitään ei tapahdu ajassa samoin kuin mikään ei parane ajan kanssa. Kaikki vaatii toimintaa juuri nyt—ei koskaan tulevaisuudessa. Joka hetki kun haluamme jotain tarkoittaa samalla, että olemme pyrkimisen kohdetta vailla. Kuinka siis voisimme olla jotain muuta, koska samalla kuitenkin julistamme vajaavaisuuttamme? Tästä ristiriidasta seuraa, että olemme vain haluamisen tilassa ja saamme juuri pyytämäämme - pelkkää haluamista.

Pyrkimisen lopettaminen alkaa haluamisen lopettamisella ja toimeen ryhtymisellä. Kuinka tulla herrasmieheksi (tai –naiseksi)? Olemalla sellainen. Usein emme voi muuttua hetkessä, mutta asenteemme voimme muuttaa heti. Heti kun lopetamme pyrkimisen (ts. jonkin vajaavaisuuden toistamisen) ja aloitamme toimimaan olemme jo puolitiessä. Olemassaolollamme määritämme joka hetki kuka olemme—esimerkiksi herrasmies

(alkuperäinen Becoming)

Merkittävä osa viestinnästämme tapahtuu verbaalisesti. Puhumme, luemme ja ajattelemme sanoin jatkuvasti.

Aloitetaan ensin perusteista. Tarvitsemme erilaisia yhteisesti hyväksyttyjä sopimuksia viestiäksemme keskenämme. Liikenteessä käytämme liikennesääntöjä ja –valoja. Aikanaan olemme vain sopineet, että tietty liikennemerkki tarkoittaa tiettyä asiaa ja tämän jälkeen kaikki ovat oppineet ymmärtämään viestin välittömästi ja yhtäläisesti. Itse asiassa sanat ovat samanlaisia symboleja. Ne ovat vain tapa kommunikoida ja helpottaa elämää. Tarkalleen ottaen sanat eivät ole mitään muuta kuin sarja kirjaimia tunnistettavassa järjestyksessä.

Pidämme itsestään selvänä, että käyttämämme symbolit (sanat) ovat lähtökohtaisesti tarkkoja. Todellisuus on kuitenkin juuri päinvastainen sillä jokainen elää oman näkemyksensä mukaisessa maailmassa. Helppo tapaa todentaa asia on pyytää jotakin kuvailemaan tietyn sanan merkitys. Varmaan on, että jos pyydämme eri ihmisiä piirtämään esimerkiksi ’tuolin’ niin kaikkien tuolit näyttävät erilaisilta ja harvoin edes läheisesti samankaltaisilta. Kuinkahan on asian laita vaikeampien ja abstraktimpien sanojen kuten globalisaatio ja vapaus kohdalla?

Sanoilla aiheutetaan paljon väärinkäsityksiä ja vahinkoa. Ihmiset tarkoittavat jotakin ja tulkitsevat asiat kuitenkin toisin – omalla tavallaan. Ehkä voimakkaimmat assosiaatiot liitetään sanoihin jotka käsittelevät uskontoa, politiikkaa ja henkilökohtaisia näkemyksiä. Osa näistä symboleista koetaan lähes pyhiksi: sanat ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Niiden alkuperäinen tarkoitus kuvata ja viitata todelliseen kohteeseen on hämärtynyt tai kokonaan unohdettu matkan varrella. Historiamme on täynnä ’pyhiä sotia’ tai verenvuodatusta ’korkeampien tarkoitusten’ vuoksi. Idealismit ovat tulleet tärkeämmiksi kuin ihmiset. Sanojen avulla voimme helposti etääntyä ja hukata niiden todellisen merkityksen ja samaistua niihin vain symbolien tasolla. Näiden symbolien nimissä olemme valmiit tappamaan muita ihmisiä ja tekemään uskomattomia asioita. Harvoin pysähdymme harkitsemaan ja miettimään symbolien todellista merkitystä ja sanomaa. Sanoja on helppo käyttää ja vielä helpompi väärinkäyttää. Ne ovat voimakkaita ja vaikuttavat ulkoisesti erittäin tarkoilta, mutta todellisuudessa niiden oikea merkitys on harvoin yksiselitteinen ja kirkas. Meitä pettää sanojen ulkoasu ja aiheuttaa suurta sekaannusta elämässämme.

(alkuperäinen Words)