Focus on Life™

Useat meistä opiskelevat rahan läksyä. Joko meillä on tiukka taloudellinen tilanne tai meillä on muuten epämukava suhde vaurauteen. Varallisuus itsessään on neutraali asia. Se ei ole hyvä tai paha. Me itse luomme sen merkityksen ja roolin. Sen vaikutus voi olla erittäin kapea ja rajoittunut tai laaja ja erittäin merkittävä. Yhtä kaikki, se on meistä itsestämme kiinni. Sillä ei ole mitään tekemistä rahaksi kutsutun energian kanssa tai kenenkään muun kanssa paitsi meidän itsemme. Luomme oman todellisuutemme—energia tyytyy toimittamaan meille mitä haluamme.

Tämän vuoksi vauraus ja yltäkylläisyys ovat saavutettavissamme. Voimme saavuttaa sen. Itse asiassa mikään ei voi pitää meitä siitä erillään—jos vain itse sallimme niin. Ja tämä on se iso JOS. Kyse ei ole olosuhteista tai talouden tilanteesta. Ei työstä tai mistään muusta ulkoisessa todellisuudessamme. Ei ole ketään muuta kenen kanssa työskennellä paitsi me itse.

Voitko nähdä jo itsesi elämässä vauraudessa? Odota—pysähdy hetkeksi ja harkitse todella äskeistä kysymystä. Tämä on tärkeää, jos pyrit todella toteuttamaan vaurastumisen. Kykenetkö visualisoimaan itsesi elämässä yltäkylläisyydessä?

Ainoa asia, joka pitää meidät erossa yltäkylläisyydestä, on meidän omat uskomukset. Emme usko olevamme varallisuuden arvoisia. Vähättelemme itseämme ja yksinkertaisesti emme usko realisoinnin mahdollisuuteen. Ehkä meillä on ollut joitain huonoja kokemuksia menneisyydessä ja tämän vuoksi olemme vastahakoisia yrittämään uudelleen. Se ei onnistunut silloin, miksi tämä kerta olisi yhtään erilainen? Tai sitten pidämme kaikkea vähänkään rahaan tai bisnekseen liittyvää sopimattomana tai epäpuhtaana henkisyydestä tai elämän korkeammasta tarkoituksesta puhuttaessa. Haluamme liittää itsemme ainoastaan epäitsekkäisiin ja henkisesti nostattaviin asioihin—emme materiaaliseen todellisuuteen.

Mitä ovat kaikki yllä olevat? Ne ovat meidän omia uskomuksia ja mielleyhtymiä, jotka olemme itse luoneet. Me siis uskomme noin — ei vauraus tai raha. Millään ei ole mitään merkitystä paitsi se jonka itse sille annamme. Todellisuutemme on suhteellinen. Tämä tarkoittaa, että voimme päättää käyttää rahaa itsekkäisiin päämääriimme tai välineenä rakentaa parempi tulevaisuus meille kaikille. Itse asiassa oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että henkisesti kaikkein kehittyneimpien ihmisten tulisi myös olla rikkaimpia? Tämä ei ole niin uskomaton väite kuin aluksi saattaa kuulostaa. Kuka voisi olla parempi ihmiskunnan palvelija kuin varakas ja nöyrä monimiljardööri joka käyttää varallisuuttaan epäitsekkäisiin tarkoituksiin? Puhumattakaan siitä kuinka tällaiset ihmiset johtaisivat yrityksiään…

Pystytkö nyt näkemään itsesi vaurauden ja yltäkylläisyyden ympäröivänä?

Yleinen vaurauden harhaluulo on, että sen hankkiminen on vaikeata. Tai että sen eteen tulee ponnistella kovasti. Kuka sanoo niin? Raha ei välitä, jos sinä et. Itse asiassa yltäkylläisyys on meidän luonnollinen olotila. On ollut aikaisempia Kultaisia Aikakausia, jolloin kulta on ollut kaikkien sitä tarvitsevien ulottuvilla. Puute ja rajoitteet ovat meidän omaa keksintöämme. Meidät on tarkoitettu elämään yltäkylläisyydessä, jos vain itse annamme. Jotkut meistä ovat hyvin ankaria ja säälimättömiä itseään kohtaan. Aikaisemmat vaikeudet ovat jättäneet jälkensä ja alitajuisesti syytämme itseämme vaikeuksistamme. Uskomme että olemme ansainneet köyhyytemme ja kärsimyksemme. Se on läksy, jonka joudumme oppimaan. Toisin sanoen kärsiminen köyhyydessä on jotakin jota tarvitsemme. Jälleen kerran—jos niin uskot, mutta taatusti sinun ei tarvitse.

Näetkö kaikki ystäväsi vaurauden ja hyvinvoinnin ympäröivänä?

Varallisuus on energiaa siinä missä kaikki muukin. Jos pidät hyvää huolta siitä ja annat sen virrata, niin se jatkaa tulemistaan ja vahvistuu. Mutta jos käytät sitä itsekkäisiin tarkoituksiin ja estätä vaurauden jakamisen, niin silloin virta tyrehtyy. Elämä on säästeliäs. Se antaa niille jotka arvostavat ja ylistävät sitä. Emme omista mitään, lähinnä olemme vain nöyriä taloudenhoitajia jotka huolehtivat resursseista ja lahjoista joita olemme saaneet. Toisin sanoen meidän tulee tuntea olevamme vaurauden arvoisia. Ole vastuullinen ja iloinen siitä. Meidän tulee arvostaa ja käyttää sitä viisaasti.

Ja lopulta vaurauden salaisuus, kuinka tulla varakkaaksi? Yksinkertaisesti olemalla sellainen. Aluksi anna itsellesi anteeksi. Anna anteeksi kaikki menneisyyden vaikeudet ja puutteet. Tämä on tärkeätä, jotta kaikki vanhat rasitteet ovat siivotut pois tieltä. Toiseksi, rakasta itseäsi. Rakasta itseäsi kaikesta sydämestäsi niin, että täytyt pyyteettömästä rakkaudesta kunnes se alkaa valua ylitsesi, ja säteilet puhdasta rakkautta. Vauraus rakastaa lempeitä ja harmonisia ihmisiä. Tunne olevasi vaurauden arvoinen sen ollessa luonnollinen osa todellisuuttasi. Ja nyt kaikkein tärkein asia kun olet menestyksellisesti pohjustanut tietä vaurastumisellesi: tiedät olevasi varakas. Sinun tulee tietää tämä mielesi syvintä sopukkaa myöden, tuntea se sydämesi pohjasta sekä ilmentyä järkähtämättömästi kuin peruskallio omassa käytöksessäsi. Sinun tulee olla vauras. Kuinka varakas ihminen ajattelee, puhuu ja toimii? Tämä on tapa, jolla manifestoit todellisuutesi. Varakas ihminen ei murehdi maksamattomia laskuja tai pankkisaldon pienuutta. Hän tietää ettei ole mitään murehdittavaa. Hän on varakas ja kaikki on järjestyksessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi aloittaa tuhlaamalla kuin miljonääri ja ottaa uusia kulutusluottoja jne. Yksinkertaisesti sanottuna luomme oman todellisuutemme omilla teoillamme, puheillamme sekä ajatuksillamme, ja tämän vuoksi näiden tulee olla linjassa vaurauden pyrkimyksemme kanssa. TIEDÄMME, TUNNEMME ja TOIMIMME luottamuksella siitä, että vauraus on tulossa. Mikään ei voi estää meitä sen saavuttamisesta. Olemme luojia ja näin ollen mikään ei voi pitää meitä erossa vauraudestamme, paitsi me itse. Just do it—olet jo.

(alkuperäinen Prosperity)

Meille näkyvä todellisuus on se oikea juttu. Yhdistämme itsemme siihen sekä vastaamme siihen. Usein tunnemme itsemme epämukaviksi ja on vaikeata mukautua ympärillä olevaan maailmaan. Sisäisesti olemme ahdingossa ulkoisen todellisuuden kanssa. Se ei heijasta meidän sisäistä tilaa.

Läpi aikakausien näkyvää maailmaa on kutsuttu epätodelliseksi tai sitä on kutsuttu illuusioiksi tai mayaksi. Platonin kuuluisa luolavertaus ilmaisee saman tummalla luolalla ja varjoilla, joita ihmiset olivat pakotetut seuraamaan todellisten hahmojen tai ulkomaailman sijaan. Nämä metaforat ovat vaikeita käsittää ja todentaa meille jotka elämme modernissa maailmassa.

Silti mikään ei voisi olla enemmän totta. Ehkä ilmiasu voisi olla toinen, mutta alkuperäinen viesti pysyisi silti muuttumattomana—aina. Tämä näkyvä todellisuus on se jossa kommunikoimme ja havainnoimme. Silti olemme läsnä myös muissa ulottuvuuksissa. Ne eivät ole meille näkyväisiä, mutta yhtä kaikki olemme niiden jäseniä. Fyysisen kehon lisäksi omaamme myös tunteet ja tuntemukset sekä mentaaliset kyvyt. Ne ovat yhtä todellisia kelle tahansa kuin fyysinen maailma itsessään, vaikkakaan emme voi niitä suoranaisesti nähdä.

Eli missä on siis tuo oikea todellisuus ja mitä se tarkoittaa? Maailmaan, jota jokainen ajaton viisaus pyrkii kuvamaan ja viittamaan, on ajatuksien todellisuus. Täällä kaikki luodaan ensin—ne ajatellaan. Vasta tämän jälkeen ilmaisu ja ilmiasu ovat mahdollisia. Ei ole väliä puhutaanko shoppailusta, talon rakentamisesta tai vaikka keskustelusta. Ensin tulee luoda ja tämän jälkeen on kyse vain realisaatiosta riippuen kyseisestä tilanteesta.

Ajatus ilman tunnetta ei ole kokonainen. ’Minä rakastan sinua’ ilman tunnetta on merkityksetön. Samoin tunne tai halu täytyy yhdistää ajatukseen. Yhdessä ne ovat vasta jotain. Tämä pätee yhtä lailla puhumiseen, talon rakentamiseen tai mihin tahansa muuhunkin. (Kolmas tarvittava elementti on voima tai tahto toimeenpanna tai suorittaa asia, mutta tämä vain vihjeeksi tarkkaavaiselle lukijalla koska tämä ei ole aiheen kannalta olennaista.)

Miksi meidän ei tulisi keskittyä ulkoiseen maailmaan vaan puhtaasti keskittyä sisäiseen korkeampaan todellisuuteen? Katsommepa minne tahansa niin aina löydämme viisaat sanat, jotka rohkaisevat katsomaan sisäänpäin tai kuten Pythagoras niin hienosti asian ilmaisi: ”Ihminen, tunne itsesi, ja olet tunteva Universumin ja jumalan.” Tätä ei tule ymmärtää tavalla, että hylätään näkyvä maailma tai siitä eristäydytään. Tarkoituksena on rohkaista keskittymään olennaiseen tai lähteeseen, jossa kaikki todella tapahtuu ja johon voidaan vaikuttaa sekä hallita näkyvää maailmaa.

Aluksi tämä saattaa kuulostaa melko omituiselta tai vastakohtaiselta, mutta mietipä kuinka hyvin hallitset oman maailmasi? Uskotteletko olevasi kontrollissa vai kohtaatko todelliset faktat ja tunnustat, että olet vain havainnoitsija ilmeneville tapahtumille. Hallitsemisen tunne ei ole sama asia kuin todellisen vaikutusvallan omaaminen ja ymmärrys asioiden vaikuttimista. Voitko elää rauhallisen ja onnellisen elämän?

Jotkut ihmiset voivat. Ja he ovat noudattaneen neuvoa. He ovat oivaltaneet, että saavuttaakseen jotain tulee katsoa sisäänpäin ja löytää se ensin sieltä, ja vasta tämän jälkeen on mahdollista materialisoida se ulkoisessa maailmassa yhtälailla. Itse asiassa mikään ei voi estää sitä ilmenemästä, jos tahto on tarpeeksi vahva ja päättäväinen. Miksi tätä on niin vaikea uskoa ja alkaa toteuttaa?

Yksinkertaisesti koska olemme tottuneet elämään ja katsomaan itsemme ulkopuolelle. Pidämme itsestään selvänä, että tekemällä jotain ulkoisessa maailmassa saamme jotain aikaiseksi haluamallamme tavalla. Mutta mitä tapahtuu kun aloitamme toimimaan näin? Luomme ikiliikkujan ilman edes huomaamatta sitä ja mahdollisuutta päästä ulos. Usein vasta lopullisessa epätoivossa ihmiset hakevat ulospääsyn umpikujastaan ja alkavat katsoa sisäänpäin hakeakseen voimaa. Vasta tällöin voi jotain alkaa tapahtua. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Ulkoinen todellisuus on vain pelkkä seuraus toimista, jotka ovat tapahtuneet aiemmin – ts. seuraukset tai heijastukset aikaisemmista ajatuksista ja tunteista. Mikään ulkoisessa todellisuudessa ei voi muuttua niin kauan kuin ajatus- ja tunnerakenteita ei muuteta vastaavasti.

Meidän tulee ’nähdä’ ja ’tuntea’ tai ’tietää’ yhdessä haluttu lopputulos ensin ja vasta tämän jälkeen voi alkaa tapahtua. Jos vain katselet nykyistä näkyvää maailmaa ja otat sen itsestäänselvyytenä ilman mitään luovaa tai palavaa halua niin mikään ei tule koskaan edistymään tai muuttumaan. Itse asiassa usein tapahtuu juuri päinvastoin. Syntyy negatiivinen spiraali – koska asiat näyttävät niin huonoilta tunnen itseni yhä masentuneemmaksi ja niin edelleen. Luonnollisesti positiivinen inspiraatio ja tunteet ovat myös mahdollisia – ja tuolloin vain taivas on rajana, eikös vain?

Miksi tätä on niin vaikea uskoa, edelleen? Koska emme näe oikeaa todellisuutta ja tämän vuoksi emme koe sen olevan merkityksellinen. Ajattelemme, että voimme ajatella, tuntea tai sanoa ihan mitä tahansa haluamme ilman sen kummempaa harkintaa tai merkitystä. Ja katsokaa maailman tilaa tänään! Olemme pystyneet elämään rauhassa ja rakastaen toisiamme joka päivä ja kaikkia kohtaan, pysyvästi?

Ehkäpä meidän olisi aika ruveta harkitsemaan vakavammin viisaita sanoja, joita niin usein on meille toistettu läpi vuosisatojen. Meillä on jopa eläviä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet pysyvän onnellisuuden ja tyyneyden tilan. Jopa viimeisin tiede ei kiellä tätä. Einsteinin opetukset ja kvanttifysiikka saavat aikaan ihmeitä, jos haluamme niihin perehtyä. Minkähän takia havainnoijia vaikuttaa havaintoon tai toisin sanoen ajatus vaikuttaa ajattelijaan?

(alkuperäinen The Real Reality)

Näkymä,
niin eläväinen ja jännittävä,
täynnä elämää,
onnellisuutta ja iloa,
joskus surua, usein kipua,
rajallisen tiedon ja tietämättömyyden,
katselee hiljaa.

Taaksepäin astuen,
näkökulmaa laajentaen,
uutta jalansijaa saavuttaen,
tarkkaillen,
etäämmältä,
näkökulmasta uudenlaisen;

Varmasti astuen,
tietäen,
täytyy mun tästä astuman,
näiden verhojen pudota,
jonkin kadota;

Luovuttaen,
tunnetun,
tilaa tehden,
vieraalle,
antaen mennä,
pudota,
fasadin,
niin rakkaan ja kaivatun,
joka ei pidä,
mennä sen täytyy;

Taakse jäänyt,
oli osani mun,
vikoihin perustunut,
ollen kaikki,
muttei oikeasti mitään,
vaikka se oli kaikki,
mitä tiesin.

(alkuperäinen Detachment)

Elämä on hetki, julistus;
Se laittaa meidät testiin,
kestävyyden ja johdonmukaisuuden;
Lempeästi se opettaa,
kuka ja mitä olemme.

Se pitää meidät kiireisenä,
antaa löytää meidän tavan;
Kuiskaa korvaan,
näyttää tien;
Matka on pitkä,
ja teemme sen yksin;
Usein olemme hukassa,
polkua ei ole näkyvissä;
Kurotamme apua,
kompuroimme taivalta;

Matka on tarkoitus,
ja tie on polku;
Valinnat ovat meidän,
ne matkustavat mukanain;
Taival on raskas,
usein ylämäkeä ja enemmän alamäkeä,
eteenpäin kulkeminen kaukaista vain.

Elämä on totuus,
petä ei koskaan;
Mielemme temppuilee,
kovia kokea antaa;
Uskomme sen valheisiin,
näkyihin nokkeliin;
Oikopolkuihin eksymme,
unohdamme matkamme.
Elämä meidät johdattaa,
lempeästi takaisin,
mut kohta taas lie,
suuntamme muualle vie.

Näytä ei oppi perille menevän,
mikä on tarkoitus elämän.

(alkuperäinen Life)

Ilon hetki,
hymy, kaunis sana vieraalta;
Odottamaton ja spontaani,
viaton.
Näyn kauneus,
pilkahduksen täydellisyys,
väistämättömyyden haavoittuvuus,
se kaikki tapahtuu tässä ja nyt.

Kuinka päästä tilaan sisäiseen,
tuntemukseen mukavuuden ja lempeyden;
Kokea elämä tavallaan,
nöyrin mielin ja käsin avoimin,
tervetullut olet aina,
täällä olen pysyvästi.

Läksyni on oppia,
surut ja murheet,
myös ilot suurimmat.

Eräänä päivänä onnellisuus muuttuu,
samaksi kanssa surujen;
Totuuteni tästä tulee,
valmis kokonaisuus edessäin;
Puolta kaksi kolikon,
yhdeksi totuudeksi sulaa vain;
Ei enää onnea,
ei enää surua;
Molemmat jäävät,
eivät minulle;
Olen oppinut,
läpi näkien.

Kaikki oli yhtä vain,
suuruutta elämän,
taakse näkyvän,
antaa kurottaa,
ja lopulta opettaa,
kaikesta luopumaan,
tunnetun,
taakse jättämään.

Eri keinot tarvitaan,
tilaan seuraavaan,
Jää hyvästi,
ilman jälkeä näkyvää.

Onnellisuus,
vain tänne jää.

(alkuperäinen Happiness)

Eri asteita,
useita tasoja,
leikaten toisiaan.
Sama hetki,
eri merkitykset,
sisältyen kaikkiin.

Erilliset polut,
eristetyt tiet,
yhdistetyt vain harvalle.
Kurottaen seuraavaan,
kamppaillen menneessä,
huolehtien tulevasta.

Kokemuksen kova koulu,
hidas ja helppo,
eniten käytetty ja suosittu.
Muuntaen nyt,
todentaen tarkoituksen,
eläen totuuden,
välittömästi saatavilla rohkean.

Saavutukset asteittain,
pinotut ja taakse jätetyt,
pysyvät seuraavaan,
askelmana suurempaan,
kauemmaksi kirkkaampaan.
Tuleva paremmin,
oivallettu täydemmin,
linjassa, vähemmin.

Rinnakkain,
tässä ja nyt,
yksi toisessa,
täynnä elämää,
eristettynä toisistaan.
Kaikki liitetty ja toiminnassa,
suunniteltu tukemaan,
toisiaan auttamaan,
kehittymään,
ja kasvamaan,
ylös tai alas,
sisään tai ulos,
eteenpäin,
putoamatta
väärinpäin.

(alkuperäinen Parallel)

Valmiina,
jäämään,
tai lähtemään,
kukaan ei pidättele,
paitsi me.

Liian kiireisinä
tekemään,
saavuttamaan.
Pitämään kiinni kaikesta
mistä tiedämme.

Päätämme,
milloin kaikki on tehty,
mitään lisäämättä,
puuttumatta,
saavuttamatta.

Tarpeeksi,
ymmärtäen,
tekemättä.
Ei mitään opittavaa,
tavoiteltavaa,
saavutettavaa,
hävittävää,
- ei mitään.

Luovumme,
vapaudumme,
valmistaudumme,
tuntemattomaan.

(alkuperäinen Ready)

Oletko koskaan pohtinut kysymystä missä sinä oikein olet?

Aloitetaan ensin määrittelemällä talon käsite. Mikä on talo? Talo on yleensä rakennettu jotain tiettyä tarkoitusta varten—sillä on tietty merkitys tai tehtävä. Talo rakennetaan erilaisista materiaaleista, jotka taasen puolestaan koostuvat erilaisista alkuaineista. Toisin sanoen tiettyä materiaalien yhteenliittymää kutsutaan taloksi. Tämä talo ei sijaitse maailman ulkopuolella, josta se on rakennettu. Talo voi olla uusi tai vanha, tyylikäs tai ruma, hylätty tai raunioina. Lopulta se on vain kasa erilaisia materiaaleja toisessa järjestyksessä ja sitä ei enää kutsuta taloksi. Siis mikä se talo oli?

Kuka minä olen? Olenko minä tämä keho, joka on kasattu kantasoluista tiettyyn järjestykseen? Nykyinen lääketiede on oppinut rakentamaan uusia ruumiinjäseniä särkyneiden tilalle omista kantasoluistamme. Voimme hankkia uuden sydämen tai muita elimiä tarpeen mukaan. Ihminen voi olla kaunis, ruma, nuori, vanha, terve tai sairas. Ja jälleen kerran eräänä päivänä olemme kasa erilaisia ainesosia hiukan erilaisessa järjestyksessä ja meidän sanotaan olevan kuolleita. Siis mikä oli minä?

Kuten aikaisemmin määrittelimme talo on yhteenliittymä sitä ympäröivistä ainesosista. Se ei sijaitse maailman ulkopuolella vaan kuuluu osana maailmaa. Mutta silti talo oli jotakin muuta kuin tuo maailma sillä emme kutsuneet sitä maailmaksi vaan taloksi. Jos se ei olisi erillinen maailmasta niin miksi sillä pitäisi silloin olla nimi? Jotain olematonta ei voi nähdä tai ymmärtää. Erillisyys merkitsee, että on olemassa rajat ja tuo jokin voidaan myös suhteuttaa johonkin muuhun.

Pieni lapsi ei osaa tehdä eroa itsensä ja maailman välillä. Sille oma keho ja maailma ovat sama asia. Totuus erillisyydestä selviää meille vähitellen. Voimme havainnoida ja tuntea meidän ulkopuolista ympäristöä, jotka eivät kuulu osana meihin. Näitä emme voi tuntea tai kontrolloida. Tästä päädymme johtopäätökseen että näiden asioiden täytyy olla meidän ulkopuolella. Samoin kuin tiettyä materiaalijärjestystä kutsutaan taloksi niin muut ihmiset alkavat kutsua meitä tietyllä nimellä. Muut määrittävät meidät ja alamme pitää itseämme tuona nimenä miksi ikinä meitä sitten kutsutaankin.

Talolla on tietty tarkoitus ja tehtävä. Mutta mikä on meidän tarkoitus? Miksi olemme samaan aikaan erillisiä tästä maailmasta ja silti osana tätä maailmaa (sillä emme voi elää maailman ulkopuolella). Olemme tietty ainesosien yhteenliittymä, joka koostuu atomeista ja energiasta, joista muut ihmiset tunnistavat meidät. Mikä merkitys tällä erillisyydellä voi siis olla? Olisimmeko erillisiä ympäröivästä maailmasta, jos meillä ei olisi joku erityinen tarkoitus? Eihän kukaan rakentaisi taloa, jos sillä ei olisi mitään merkitystä tai tarkoitusta. Itse asiassa koko sanaa ’talo’ ei siinä tapauksessa olisi olemassa.  Erillisyys nimeltä talo on meille hyödyllinen—se suojaa ja antaa meille paikan asua. Mutta talo ei voi tiedostaa itseänsä - ihmiset sen sijaan voivat. Miksi olemme tietoisia itsestämme ja olemassaolostamme ellei sillä olisi joku erityinen tarkoitus? Olisihan täysin absurdia käyttää energiaa johonkin täysin hyödyttämään ja turhaan—tarkoituksettomaan.

Siis, mikä minä olen? Varmasti pystyn sanomaan, että olen tämä erillisyys kutsuttuna tietyllä nimellä. Olen myös osa tätä maailmaa, koska olen rakennettu ainesosista jotka löytyvät ympäröivästä maailmasta. Mutta toisaalta kun tarvitsen uuden sydämen tai muun elimen niin en katoa vanhan myötä—nekään siis eivät ole minä.  Täällä vaikuttaa olevan myös muita ihmisiä. Ne käyttäytyvät samoin, puhuvat ja kommunikoivat. Niillä vaikuttaisi olevan samanlainen olemassaolo kuin minulla. Silti ne eivät kuitenkaan ole minä. Näiden lisäksi maailmassa on muita eläviä olioita, joita kutsutaan kasveiksi ja eläimiksi. Niistä en kyllä ole kovin varma, kun ne eivät kommunikoi samoin kuin ihmiset. Mutta siitä olen varma, että ne ovat olemassa. Ne myös elävät minun ulkopuolella.

Jotenkin tuntuu olevan hiukan vaikeata jatkaa tästä. Minää ei oikein tunnu löytyvän. Ainoastaan tämä erillisyys maailmassa, jonka muut tunnistavat. Muut ovat määrittäneet minut, joka taas on kasattu erilaisista ainesosista joita löytyy ympäröivästä maailmasta. Johtopäätökseni on siis, että ei ole olemassa minää tai yhtä hyvin voisin sanoa että olen maailma sillä olen osa sitä ja elän siinä. Tämä tilapäinen erillisyys minuksi kutsuttuna on kuin talo. Mutta mikä on talo? Tarkoitukseni on oivaltaa erillisyyteni harhaksi, joka ei ole muuta kuin tilapäinen atomien yhteenliittymä tiettynä järjestyksenä. Tilapäinen merkitys joka on luotu oivaltamaan minän käsite—ja sen ykseys maailmaan: erillisyys tajuamaan ykseys. Ja sen jälkeen ei ole enää erillisyyttä.

(alkuperäinen Who Am I?)

Lähes päivittään ihmiset päivittelevät nykyisen elämänmenon sekavuutta ja kaaosta. Asiat tuntuvat järjettömiltä ja suuria muutoksia tapahtuu jatkuvasti. Kuitenkin luonnonmullistusten ja katastrofien lisäksi ihmiskunta itse aiheuttaa huomattavan määrän mullistuksia.

Miten käyttäytyy ihminen kun hän on hiukan sekavassa tilassa? Tyypillisesti ulkoapäin tarkastellen henkilö näyttää epävarmalta ja liikkeistä paistaa määrätietoisuuden puute. Esimerkiksi vieraassa kaupungissa eksyy helposti ja on vaikea tietää minne mennä. Sisäinen ”kaaoksemme” heijastuu ulkoiseen maailmaan tekoinamme ja käytöksenämme. Samalla tavoin maailmassa vallitseva kaaos on lähtöisin ihmisten omasta sisäisestä sekavuudesta. Asia tulee ehkä paremmin esiin kuin kaaoksen käsitteeseen lisäämme myös tietämättömyyden ja vajaavaisen havainnoinnin. Kaikki ihmiset joutuvat toimimaan ympäristössä, jossa meillä ei ole käytössä täysin oikeata tietoa ja ymmärrystä ympärillä tapahtuvista asioista. Tätä sekavuutta lisäämme huomattavasti vielä omalla toiminnallamme sillä antamalla mielemme vaellella ympäriinsä keskittymiskykymme vähenee entisestään heikentäen todellisuuden ymmärrystämme. Lopputuloksena meidän toimintamme heijastaa näitä vajaavaisuuksia kaikissa teoissamme ja toiminnassamme, jotka kuitenkin ovat aina tehty parhaan tahdon mukaisesti ja hyvässä uskossa. Valitettavasti tarkastellen asioita tarkemman tiedon valossa lopputulemat alkavat vaikuttaa vähemmän kunniakkailta ja ansiokkailta.

Sekaannus alkaa ensin aina mielestämme. Ajatus on aina ennen toimintaa tai puhetta. Suurin osa elämäämme reagoimme ympärillä olevaan maailmaan parhaan ymmärryksemme mukaan. Jokapäiväinen elämä tapahtuu vielä usein ilman sen kummemmin asioita pohtien tai huomaten. Asiat vain tapahtuvat lähes kuin itsestään ja ilman sen suurempaa tiedostamista. Kuitenkin meidän on mahdollista elää joka hetki tiedostaen mitä ympärillämme tapahtuu sekä tehden tietoisia valintoja ja päätöksiä. Aktiivinen eläminen mahdollistaa paremman kontrollin omiin ajatuksiimme, jotka heijastuvat omassa toiminnassamme eri muodoin käyttäytymisestä puheeseen asti. Huomioimalla näiden vaikutukset ympäristöömme voimme myös aktiivisesti vähentää ainakin lähiympäristössämme vallitsevaa sekaannusta ja kaaosta.

Paras tapa aloittaa maailmassa vallitsevan kaaoksen vähentäminen on aloittaa itsestä. Aluksi kannattaa varmistaa, että omalta osaltamme emme ainakaan lisää sekaannusta ja sen seurannaisvaikutuksia. Ainoastaan tämän jälkeen voimme harkita auttavamme muita (jos se on enää edes tarpeen ensimmäisen tavoitteen täydellisen saavuttamisen jälkeen).

(alkuperäinen Confusion)

Aika on liikettä, mittayksikkö. Aika määrittää liikkeen keston paikasta toiseen. Kvanttifysiikka ei toimi näiden periaatteiden mukaan, mikä sai Einsteinin enemmän kuin vähän pois tolaltaan. “Jumala ei heitä noppaa maailmankaikkeuden kanssa”, oli hänen tapansa ilmaista asia.

Olemme jatkuvassa liikkeessä, jos emme fyysisesti niin ainakin henkisesti. Emme pysy hetkessä. Mielemme vaeltaa loputtomasti joko vanhoja muistellen tai tulevaisuutta maalaillen. Reagoimme nykyhetkeen kuitenkaan pystymättä kokemaan nykyisyyttä sellaisena kuin se tapahtuu. Emme näe ulkopuolista maailmaa todellisena. Henkilöhistoriamme määrittää kuinka tulkitsemme nykyisyyden ja mitä siihen suodattuu. Valintaan vaikuttaa niin lapsuutemme kuin sosiaalinen, historiallinen sekä kulttuurillinenkin elinpiirimme. Vähäiseen rooliin ei myöskään jää omat aikaisemmat kokemuksemme ja muistomme vastaavista tilanteista. Näemme vain sen minkä tunnistamme ja tunnistamme vain kaiken mistä meillä on aikaisempaa kokemusta ja tietoa. Huomaatko paradoksin?

Kaipaamme turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Haluamme elää vakaassa ympäristössä ilman yllätyksiä. Valitettavasti todellisuus on aina uusi—tuntematon. Se on dynaaminen uudistuva prosessi, joka on määrittämätön etukäteen. Uuden luominen väistämättä tuhoaa vanhaa ja tätä kutsumme muutokseksi. Silti haluaisimme olla kontrollissa sillä emme voi sietää epätietoisuutta—tai ainakin mielemme ajattelee niin.

Oletko yrittänyt pysäyttää ajatuksesi? Olla ajattelematta mitään menneitä tai tulevia—pysähtyä täysin hetkeen vaikka kävellessäsi kadulla. Puhtaasti havainnoiden ja huomioiden ympäröivän maailman. Mitä tapahtuu? Kun et päästä mieltäsi sekoittamaan hetkeä omilla määrittelyillään ja arvosteluillaan ajatuksien muodossa perustuen kaikkeen aikaisemmin tuntemaasi, jotain erityistä tapahtuu: pystyt huomioimaan ja näkemään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Uusia yksityiskohtia ja asioita, joita aiemmin et tiennyt olevankaan. Ja mikä parasta pystyt myös muistamaan nämä kaikki myöhemmin! Tämä on mahdollista, koska et päästänyt mieltäsi työskentelemään vanhojen asioiden parissa tai murehtimaan tulevaisuudesta. Vapaudut elämään hetkessä—ikuisesti nykyisyydessä.

Kuinka voit tuntea jotakin uutta jo ennestään joka ei ole vielä tapahtunut? Näin meidän mieli kuitenkin toimii. Se kaivaa vanhasta tiedon arkistosta yhtäläisyyksiä ja uskottelee meille tulkinnallaan, että kaikki on hallinnassa. Uusi ja tuntematon onkin itse asiassa sitä samaa ja vanhaa, jonka jo tiedämme. Mieli tulkitsee uudet tilanteet heti ja epäonnistuu aina meidän sitä huomaamatta. Se on mestari piilottelemaan ja syyttelemään kaikkia muita kuin itseään. Tulemme vihaisiksi tai surullisiksi sillä odotuksemme eivät täyttyneetkään. Mutta hetkinen mistäs nuo odotukset oikein tulivatkaan? Nehän eivät tapahtuneet samalla tavoin kuin fyysiset tapahtumat, jotka ovat olemassa meistä riippumatta. Ne tulivatkin vain omasta mielestämme, joka sai meidät uskomaan niiden olleen todellisia. Mielemme tulkinta tilanteesta tuli meidän todellisuudeksi, joka ei kuitenkaan vastannut oikeata hetkessä elettyä tilannetta.

Ehkä olisi aika lopettaa historian soveltaminen nykyhetkeen ja hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se tulee joka hetki - uutena? Ilman vastusta, virraten…juuri nyt.

(alkuperäinen Flow of Time)