Kaksinaisuus (dualismi)

Tarvitsemme dualismia elääksemme ja kokeaksemme. Esimerkkien määrä on periaatteessa loputon: yö ja päivä, hyvä ja paha, pimeä ja valo, mies ja nainen, terve ja sairas jne. Ilman vastakohtaisuutta emme pystyisi erottelemaan asioita. Kaikki olisi yhtä ja samaa. Tällöin emme pystyisi mieltämään tai arvostamaan mitään muuta, sillä käytännössä tällaista ei meille olisi olemassa. Tämä tekisi elämisen erittäin vaikeaksi. Ei olisi mitään tapaa verrata asioita tai tapahtumia. Kuinka voisimme arvostaa elämää jos ei olisi kuolemaa?

Silti olemme sokeita. Emme halua nähdä, että emme voi saada vain toista puolta odottamatta kaksinaisuuden vastapuolen myös toteutuvan. Pyrimme onnellisuuteen ja pelkäämme surua. Tavoittelemme rikkautta ja vältämme köyhyyttä. Petymme, kun kohtaamme dualismin toisen puolen. Silloin yleensä kyseessä on suuri katastrofi, paha karma tai huono onni. Ja positiivisessa tapauksessa olemme itse ansainneet hyvän lopputuleman—luonnollisesti. Hiukan hassua vai pitäisikö sanoa naivia, eikös olekin? Valitettavasti näin me vain elämme ja toimimme. Omasta sokeudestamme johtuvat seuraukset eivät ole mukavaa katseltavaa. Omalla onnellisuuteen pyrkivällä toiminnallamme luomme vähintäänkin yhtä paljon kärsimystä, joka meiltä kuitenkin jää huomioimatta. Itsekäs toimintatapa jättää seuraukset muiden hoidettaviksi. (kärsittäviksi).

Suurin osa kaksinaisuuksista on meidän omaa luomustamme. Ne eivät esiinny näkyväisessä maailmassa ympärillämme. Esimerkkeinä mainittakoon hyvä ja paha tai kauneus ja rumuus—jokainen meistä määrittää näille oman sisältönsä ja merkityksensä. Todellisuudessa asiat vain ovat—me itse määritämme niille merkitykset, kaksinaisuudet. Näkemällä paljaan, puhtaan, todellisuuden, maailmassa olisi paljon vähemmän yllätyksiä ja pettymyksiä. Samoin ideologiset ristiriidat ja ’kunniateot’ jäisivät vähemmälle. Mutta kykenemmekö elämään ilman kaksinaisuuden jokapäiväistä muistutusta arkielämässämme? Esimerkiksi ihmiskunta ei ole oppinut elämään rauhassa päiväkään olemassaolomme aikana. Kaksinaisuuden läksy tuntuu olevan niin vaikea perusasioissakin: jos lyöt toista vasaralla niin toiseen sattuu ja tämä saattaa lyödä takaisin. Lopputuloksena kumpaankin sattuu ja lopputulema on alkua huonompi. Joko kokonaisuus alkaa hahmottua?

(alkuperäinen Dualism)

Tags: , , ,