Prosessi on jotain tilapäistä, joka palvelee tiettyä tarkoitusta. Se ei ole itsessään päämäärä vaan pelkästään väline jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.
Voimme nähdä itsemme sarjana prosesseja. Fyysinen kehomme muuttuu ajan mittaan—se luo uusia soluja ja tuhoaa vanhoja. Kehomme on jatkuvassa biologisessa prosessissa, jonka tarkoituksena on pitää meidät elossa. Mielenkiintoisempaa on todeta, että mieltämme voidaan pitää myös prosesseina. Tajuntamme koostuu tulevista ja menevistä prosesseista—mielentilamme ei ole koskaan pysyvä vaan alati muuttuva. Tunteemme, ajatuksemme, mielialamme ja havaintomme saavat täyden huomiomme. Aistimuksemme tulevat jostain, pysyvät hetken ja häviävät taas. Emme pysty pysäyttämään tai saamaan niitä jäämään paikalleen. Omakuvamme ei ole myöskään pysyvä. Luomme jatkuvasti uudelleen nykyhetkessä oman minäkuvamme, joka sisältää nykyisen käsityksemme menneisyydestämme sekä tulevaisuudestamme yhtä hyvin kuin ymmärryksemme ulkopuolisesta maailmasta sekä siitä kuka olemme.
Pilkottuamme olemassaolomme hyvin laajassa merkityksessä pelkiksi prosesseiksi on oikeutettua kysyä missä se minä oikein sijaitsee? Kuka minä olen—olenko minä vain sarja prosesseja, jotka tapahtuvat minussa? Missä minä olen?
Minä ei ole ollenkaan välttämätön—ainoastaan prosessit, jotka toimivat tietyn ajan. Prosessit eivät kaipaa minää. Ne vain toimivat, tulevat ja menevät. Prosessien sarja saa aikaan minän vaikutelman. Mielemme on tietoisuus näistä tilapäisistä prosesseista, jotka luovat minän näkökulman ja saavat aikaan minän illuusion olemassaolostaan. Minä on olemassa yhtä kauan kuin on tarpeeksi prosesseja liikkeessä. Silti se ei kontrolloi näitä toimintoja. Mieli ei pysty luomaan prosesseja. Se pystyy ainoastaan sopeutumaan sekä hyväksymään, ja lopulta ymmärtämään paikkansa kokonaisuudessa. Ja tästä seuraa mielen vapaaehtoinen häviäminen turhana—keinotekoisena. Mutta prosessit jatkavat edelleen tulemista ja menemistä kunnes niiden aika on koittanut.
(alkuperäinen Process Point of View)
No Comments