Kapitalismin moraalista puhutaan usein, mutta harvoin sitä puolustetaan avoimesti. Juuri ilmestyneessä kokoelmassa lyhyitä esseitä ja kirjoituksia tarjolla on puolustusta täyslaidallinen. Mukana on kaksi Nobel-palkittua kirjoittajaa, joista Mario Vargas Llosa sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon viime vuonna. Lue loput Talouselämästä.
Tulevaisuus on paikallisten yrittäjien. He eivät pidä kovaa meteliä itsestään, mutta saattavat silti parantaa monen elämää palveluillaan ja tuotteillaan. Sarah Lacy tutustuu paikallisiin menestystarinoihin usealla mantereella. Aivan ehdoton lukulistalle ainakin kasvuyrittäjien parissa. Lue lisää Talouselämästä.
Googlen hohto himmenee tai ainakin vauhti hiljenee. Kaikille “think big” yrittäjille Steven Levyn kirja on aivan must lukemista. Lue arvio Talouselämän sivuilta.
Philipp Bagus ja David Howden ovat kirjoittaneet ajankohtaisen teoksen Deep Freeze: Iceland’s Economic Collapse Islannin talouden lähes täydellisestä romahduksesta ja finanssimarkkinoiden tuhoutumisesta. Syitä selvitellään analyyttisesti ja pohjalta löytyy keskuspankkipolitiikka ja poliitikkojen luoman moraalikadon seuraukset. TE:n sivuilta koko arvio otsikolla Kalastaja on diileriä luotettavampi.
Suositusta Hayek vs. Keynes räpistä julkaistiin tänään uusi video. Alla kääntämäni suomenkieliset sanat ja linkki tekstitettyyn videoon.
Vuosisadan kamppailu
KEYNES
Tässä ollaan … menoksi! suuri lama
ansiostani, näettehän, ei ole taantumaa
Toipuminen, seuraa väistämättä opeistani
Lordi Keynes, täältä tullaan, liity juhlasaattoni
HAYEK
Lapiot esiin kaivettiin, mutta kuopassa vielä ollaan…
Yhä kaivetaan, eikös olisi aika vaihtoon…
Siitä loiventavasta. Frendini, jätä jäähyväiset juhlille.
Pitkä aikaväli on täällä. Aika päästä kuiville! Continue reading “Vuosisadan kamppailu: Hayek vs. Keynes, toinen erä”
Julkaisuni rahankeräyslaista ja sen kumoamisesta tuli tänään ulos: Antaa saa, mutta ei pyytää. Rahankeräyksen sietämätön vaikeus. Suora latauslinkki tiedostoon. Aiheesta myös Hesarin sunnuntaidebatissa.
Alla yhteenveto:
Suomessa lahjoitusten antaminen on sallittua, mutta niiden pyytäminen on lähtökohtaisesti kiellettyä – myös internetissä. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole vastaavaa varainhankinnan toimeenpanoa koskevaa erityislainsäädäntöä ja kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus harjoittaa rahankeräystä. Rahankeräyslain rikkomuksista seuraa rikoslain mukaan sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.
Lainsäätäjän hyvä tarkoitusperä suojella kuluttajia rikollisilta ja huijareilta toimii liiankin hyvin. Järeät suojelukeinot tappavat samalla kaiken muun toiminnan. Olemme siis tilanteessa, josta tuskin kukaan kovastikaan hyötyy, mutta haittaa se tuntuu monelle aiheuttavan. Lisäksi seurauksena on, että julkinen valta kontrolloi tiukasti kansalaisyhteiskunnan varainhankinnan edellytyksiä.
Yhteiskunta rakentuu kansalaisyhteiskunnan varaan, ei toisinpäin. Suomessa kolmas sektori nojautuu vahvasti talkootyöhön ja varainhankinnassa lahjoitukset ovat alle länsieurooppalaisen tason. Suorat lahjoitukset eivät sovellu meillä pääasialliseksi toiminnan rahoitusmuodoksi ainakaan alkavalle kansalaistoiminnalle rahankeräyslain takia.
Kansalaisyhteiskunnan perusarvoihin kuuluu omatoimisuus ja kansalaisaktiivisuus. Oman työpanoksen lahjoittamisen joko suoraan tai välillisesti tulisi olla luonnollinen tapa varainhankintaan kolmannella sektorilla.
Rahankeräyslaki on ”lipaskeräyslaki”, joka on säädetty ja valmisteltu pääosin viran- omaisten näkökulmasta ja lähes, ellei yksinomaan, puhelin-, ovelta-ovelle- ja lipas- keräysten tarpeisiin ja pohjalta. Kansalaisyhteiskunnasta löytyy toimintatapoja ja -malleja, jotka eivät tavoittele suuria massoja puhelimitse tai toreilla huudellen. Nyt rahoitusta kerätään rahankeräyslakia erinäisin keinoin vältellen ja paljon jää tekemättä luvanvaraisuuden takia.
Ensimmäisenä vaihtoehtona tulisi pitää koko rahankeräyslain kumoamista. Kansalaisten vapaan toiminnan kieltämiselle tulisi olla erittäin vahvat perustelut. Ennakkosensuuri ja valvonta eivät istu hyvin vapaaseen yhteiskuntaan ja sivistysvaltioon.
Toissijaisesti tulisi harkita lain rajaamista koskemaan ainoastaan puhelin-, ovelta- ovelle- ja lipaskeräyksiä. Tosin tätäkin vastaan voidaan perustella esimerkiksi nykyisellä käytännöllä, jossa puhelinmyynti ja katukaupustelu eivät ole luvanvaraista.