Kirja-arvio: The White Man’s Burden

October 31, 2012

Kehitysavusta on jo yli puolen vuosisadan kokemukset. Alusta alkaen tavoitteena on ollut isojen ongelmien ratkaiseminen – köyhyyden poistaminen, puhdas vesi, perusterveydenhuolto – ja koulutus kaikille. Veronmaksajien rahaa on syydetty vuosikymmenestä toiseen ja määriä on kasvatettu. Välillä on bonot ja geldofit yhtyneet valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden avuksi. Miksei tuloksia näytä syntyvän? 

Taloustieteen professori William Easterly pureutuu kehitysapuun ja käyttää apunaan kahta erilaista lähestymistapaa. Nykyinen perustuu ylhäältä-alas menetelmään, jossa suunnittelijat, yleensä länsimaissa, päättävät mitä pitää tehdä, useasti hyvin heikoin paikallistiedoin. Etsijät taas kuulostelevat paikallistiedon perusteella ratkaisuja akuutteihin ongelmiin. He keskittyvät yksilöihin ja heille tulokset ovat kaikki kaikessa. Etsijät myöntävät, että ongelmiin ei ole välttämättä helppoja ratkaisuja ja etenkään niitä ei ole tiedossa etukäteen. Heitä voi verrata yrittäjiin ja edelliset ovat byrokraatteja.

Länsimainen kehitysapu on pääosin lahjoittajamaan sisäpolitiikkaa. Suureet hankejulkistukset, isot budjetit ja tunteisiin vetoavat avustuskohteet saavat julkisuutta ja äänestäjien tuen taakseen. Suunnittelijoille raportit, seminaarit ja mediajulkisuus ovat keskipisteessä. Tulosvastuullisuus varsinaisesta avusta ja sen konkreettisista hyödyistä on heikkoa tai sitä ei ole lainkaan. Avun kohteilla on mitättömät mahdollisuudet saada äänensä kuuluville heidän todellisista tarpeistaan tai avun perillemenosta. Miten toimintaa voidaan kehittää, jos kehitysmaiden yksilöistä ei olla kiinnostuneita?

Kehitysmaiden ongelmiin ei löydy helppoja ratkaisuja. Ne olisi jo tehty. Maailmaa syleilevät kehitysohjelmat eivät myöskään toimi. Siitä on jo paljon kokemusta. Rahamäärien kasvattaminen ei myöskään tuota vastaavia tuloksia. Easterley esittää vaikuttavan määrän todisteita kehitysavun haitallisista vaikutuksista. Kirjan luettuaan on helppo päätyä jopa näkemykseen, että koko valtiollinen kehitysapu pitäisi lopettaa. Pääosin se on nykypäivän imperialismia koreassa käärepaperissa.