Kirja-arvio: A Capitalism for the People

November 28, 2012

Italialainen Luigi Zingales kyllästyi kotimaansa hyvävelijärjestelmään, jossa kenet tunnet on tärkeämpää kuin mitä osaa. Hän päätti paeta Yhdysvaltoihin Chicago-yliopistoon taloustieteilijäksi, mutta hyvävelikapitalismista hän ei päässyt eroon.

Juuri julkaistu teos on harvinaisen selväsanainen esitys siitä, kuinka demokratia pikku hiljaa korruptoituu ja alkaa kääntämään selkänsä läpinäkyvyydelle ja yksilöiden tasapuoliselle kohtelulle. Probusiness -ajattelu valtaa alaa promarket -ajattelulta, jossa edellinen ajaa nykyisten yritysten voitonmaksimointia ja jälkimmäinen suotuisia liiketoimintaolosuhteita kaikille yrityksille.

Vapaat ja kilpaillut markkinat ja toimiva oikeusjärjestelmä tasaavat puntteja kaikkien eduksi, mutta asiantuntijoille, akatemialla sekä julkishallinnolla on taipumuksena lyöttäytyä yhteen suuryritysten kanssa, ja toimia niiden eduksi. Viime aikojen prosenttiliikkeet ovat oireilua siitä, että yhä suurempi osa ihmistä kokee nykyisen järjestelmän olevan epäreilu – ilman tarkempaa vastausta miten tai miksi.

”Älä ruoki villieläimiä, ne tulevat riippuvaiseksi” toteamus pätee myös vapaaseen kilpailuun. Yksittäiset yritykset nauttivat valtion ojentamia tuista ja erityisetuoikeuksista ja pyrkivät pitämään niistä kiinni. Julkisen päätöksenteon lobbaus on yrityksille kannattavaa, mutta jokaisen lobatun asian vastustaminen yksittäiselle kansalaiselle ei ole sen arvoista. Tämä epäsuhta ruokkii hyvävelijärjestelmää.

Zingalesin viesti onkin, että suojele yrityksiä tukien korruptoivalta vaikutukselta. Lainsäädännön tulisi olla niin yksinkertaista ja läpinäkyvää, että lobbaukselle jää vähemmän sijaan. Kaikille tasapuoliset pelisäännöt eivät mahdollista porsaanreikiä ja harvoille myönnettyjä poikkeuksia. Ratkaisuehdotuksien puolella kirjoittaja ehdottaa esimerkiksi progressiivista veroa lobbaukselle. Tämä tasaisi puntteja ja vähentäisi kannustimia pyrkimyksille hankkia etuoikeuksia.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply