Browsing Category

Finnish

Luettua: Megatech

December 18, 2017

Miltä näyttää yksityisyydensuoja, kun virtuaalitodellisuus on jokapäiväistä? Palveluntarjoajilla on täysi näkyvyys kaikkeen mitä näemme, teemme ja koemme. Nykyiset kameravalvonnat ja valtioiden urkinnat ovat pientä siihen verrattuna, mitä on tulossa.

Megatech yrittää tuoda esiin muutoksia ja mahdollisuuksia, mutta myös uhkia, joita seuraavat 30 vuotta ovat tuomassa. Miltä maailma näytti 80-luvulla verrattuna tähän päivään? Ääripäät tuovat kontrastia ja toisaalta nykyhetkestä lineaarinen ennustaminen vahvistaa liiaksi teknologian saavutuksia juuri nyt.

Kirjan mielenkiintoisinta antia ovatkin isommat trendit ja mahdollistajat. Teoreettisen fysiikan ymmärryksemme avaa uusia materiaaleja ja teknologisia hyppäyksiä, kunhan laskentateho ja simuloinnit kehittyvät.

Biologisella puolella geenien muokkaus ja ihmisen varaosien tuotteistaminen on vielä hyvin alkumetreillä. Näiden askelmerkit ovat kuitenkin jo nähtävissä, ja niistä tulee arkipäivää vuosisadan puoliväliä lähestyttäessä.

Ihmiskunnan näkökulmassa tapahtuu suuri muutos ja sen seuraukset ovat arvaamattomat, kun lähdemme muille planeetoille. Ensimmäisen maan ulkopuolisen siirtokunnan perustaminen asettaa meidät monien eettisten ja moraalisten, mutta myös käytännöllisten kysymysten äärelle.

Teknologia on lopulta vain neutraali mahdollistaja. Suuret päätökset jäävät ihmisille. Viimeisen sadan vuoden aikana olemme pääosin kehittäneet teknisiä kyvykkyyksiä. Yhteiskunnalliset instituutiot laahaavat pääosin yli sata vuotta sitten muodostuneiden tarpeiden, oletusten ja ajatusmallien pohjalta.

Massakoulutus, julkiset palvelut ja yhteiskunnan perustehtävät – miten näiden pitäisi mukautua tarpeisiin nyt ja tulevaisuuden yksilöllisessä ympäristössä?

Luettua: Out of Our Minds

November 16, 2017

Sir Ken Robinson piti 2006 Ted Talkin Tappaako koulu luovuuden?, jonka on nähnyt arviolta 400 miljoonaa ihmistä 160 maassa. Out of Our Minds pelastaa monen päivän. Kirjan teesinä on luovuuden monet muodot ja kuinka vähän hyödynnämme kaikkien potentiaalia.

Mistä johtuu, että pääosa lapsista pitää itseään luovina, mutta useat aikuiset eivät? Kykyjen tuhlaaminen ei ole tarkoituksellista, vaan järjestelmällistä. Koulujärjestelmät perustuvat pääosin vanhoihin malleihin ja tarpeisiin.

Monessa maassa pyritään kasvattamaan akateemisen koulutuksen määrää. Politiikkaa saattaa toimia, mutta oppilaat eivät siitä hyödy. Työnantajatkaan eivät löydä luovia, hyvin viestiviä tiimityöläisiä, jotka mukautuvat uusiin tilanteisiin ja omaavat hyvän itseluottamuksen.

Ei ole yllätys, ettei perinteinen akateeminen koulutus vastaa näihin tarpeisiin. Sitä ei ole suunniteltu siihen.

Robinson määrittää luovuuden prosessina alkuperäisistä ideoista, joilla on arvoa. Tyypillisesti ne ovat aluksi outoja ja massojen vieroksumia. Joskus kestää sukupolvia ennen kuin ne hyväksytään osaksi kulttuuria ja yhteiskuntaa arvojen ja tapojen muutosten myötä.

Luovan johtajuuden periaatteita löytyy lähes joka sormelle:

1) Jokaisella on luovaa potentiaalia
2) Innovaatio perustuu mielikuvitukseen
3) Voimme kaikki oppia olemaan luovempia
4) Luovuus kukoistaa moninaisuudessa
5) Luovuus rakastaa yhteistyötä
6) Luovuus ottaa aikansa
7) Luovat kulttuurit ovat notkeita, uteliaita ja vaativat omaa tilaansa.

Opetuksen tarkoituksena ei ole täyttää tankkia ja tyhjentää sitä loppuelämää, vaan elää myös nyt, olit sitten lapsi tai aikuinen.

Luettua: WTF

October 29, 2017

WTFInternet-ajan legenda O’Reilly pohtii muutosta muutaman vuosikymmenen tapahtumien kautta. Kirja on kartta ja samalla metafora viestille. Se auttaa navigoimaan ja ennustamaan, mutta päätelmät ja toiminta jää tulkitsijalle.

Tulevaisuus lymyää marginaalissa ja sen näkemisessä yleensä auttaa löytää ympärilleen ihmisiä, jotka elävät jo siinä. Se täytyy myös rakentaa ennen kuin se on ostettavissa.

Monet merkittävät teknologiat ovat syntyneet kokeilun, leikittelyn ja harjoittelun kautta. Todella uusi ja erilainen vaatii myös rakenteellista ajattelutavan muutosta ja siten vanhan mallin kopiointi uuden tavan päälle harvoin tuottaa merkittävää vaikutusta.

O’Reilly loistaa keskittyessään teknologiamurroksiin, joissa hän on ollut keskiössä ja mukana. Tarinat Internetin alkuajoista ja analogiat kantavat kirjaa. Oivalluksia on monia, jotka auttavat myös tulevan mallintamisessa.

Kuinka rakentaa jotain, joka luo arvoa enemmän kuin sitä saa itselleen? Platformit syövät applikaatioita aamupalaksi. Evoluutio suosii avoimuutta ja diversiteettiä suljettujen järjestelmien kustannuksella.

Tämä pätee yhtä lailla julkiseen sektorin kuin yritysmaailmaan. Vanhan ylläpitäminen ei ole välttämättä sen arvoista. Muutosvauhti ja sen kiihtyvyys arvioidaan harvoin oikein lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä.

Nykyinen katsontakanta rajoittaa tulevaisuuden näkemistä. Sen ennustaminen on mahdotonta, mutta voimme keskittyä tunnistamaan tulevaisuuden nykyisiä siemeniä ja voimia, jotka muovaat teknologisia ja yhteiskunnallisia valintoja.

Opi tekemällä, jaa avoimesti ja sovella ovat avaimia tulevaisuuteen.

Luettua: The Money Formula

April 25, 2017

Finanssikriisistä on kohta vuosikymmen, mutta onko siitä opittu perusläksyjä? Finanssimatematiikka ja johdannaiset ovat nykyisten kriisien ytimessä. Jo vuosikymmenen alussa maailman johdannaisten arvo oli 17 kertainen kaikkien pörssilistattujen yritysten arvoon nähden. Tai 170 000 dollaria per asukas, globaalisti.

Wilmott ja Orrell käyvät läpi finanssialan kehitystä ja sen oletuksia historiasta nykypäivään. Itseironinen ja huumorilla höystetty lähestymistapa on valaiseva. Esiin nousee newtonilainen ennalta määritetty mallinnus kauniine ja yksinkertaisine muotoineen yhdistettynä todennäköisyyksiin.

Käytössä on oletuksia historiallisista, käytännöllisistä ja taloudellisen hyödyn näkökulmista, joiden päälle useat finanssimatemaattiset mallit rakentuvat. Itse matematiikka ei ole kovin vaikeaa edes ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijalle. Ehkä juuri siksi hyvin kompensoitu ala kokee alemmuuskompleksia luonnontieteitä kohtaan.

Se näkyy pyrkimyksessä luoda mystiikkaa ja monimutkaistaa asioita tarpeettomasti. Samalla unohdetaan oletukset, jotka parhaimmillaankin ovat yksinkertaistuksia ja pahimmillaan täysin vääriä esityksiä reaalimaailmasta. Myös perusymmärrys rajoitteista joko uupuu tai se soveliaasti uhrataan henkilökohtaisen edun tai työpaikan säilyttämisen puolesta.

Finanssivalvonnasta ei paljastu myöskään kovin vahvaa kuvaa. Perusfinanssinörtti tienaa valvovan viranomaisen vuosipalkan verran kuukaudessa. Paras tietous valuu yksityisen sektorin toimijoille ja hyvin pitkään finanssitalot ovat saaneet valvoa käytännössä itseään omilla riskimalleillaan.

Osa alan aikapommeista tikittää samoista syistä kuin muuallakin. Monella on paljon pelissä omien uskomusten, työuran tai maineen muodossa. Vääriä teorioita, malleja tai virheitä ei ole kiva korjata. Lyhyen tähtäimen suurten voittojen mahdollisuus houkuttaa unohtamaan pitkän tähtäimen haitat, jotka yleensä jäävät muiden maksettavaksi. Vähän kuin politiikassa.